The Last Door – Collector's Edition (2014)

The Last Door Collector's Edition

Nopeassa aikataulussa joukkorahoituksen turvin kehitetty The Last Door osoittautui hyväksi seikkailupelikokemukseksi. Pidin paljon sen neliosaisesta ensimmäisestä kaudesta, joka on saatavilla kokonaisuudessaan keräilyversiona. Peli kertoo sympaattisen yksinkertaisin keinoin kauhistuttavan tarinan. Inspiraatiota tähän 1800-luvulle sijoittuvaan seikkailuun ovat antaneet kauhukirjallisuuden klassikot kuten Lovecraft ja Maupassant.

The Last Doorin takana on espanjalainen pelistudio The Game Kitchen. Erityistä projektissa on ollut vahva joukkoistaminen. Kuhunkin osaan, kestoltaan noin puoli tuntia, on kerätty Kickstarter-joukkorahoitus itsenäisesti. Jatko-osan ilmestyminen on siis riippunut aina siitä, kuinka kovasti sitä toivotaan. Yleisö on päässyt myös vaikuttamaan kehitystyöhön, eikä vain betatestaajina, vaan ideoijina ja sisällöntuottajina. Alun perin ensimmäinen kausi ilmestyi osa kerrallaan yhden vuoden kuluessa 2013–2014. Sitä on seurannut myös kausi 2, mutta rahoituksen vähyyden takia projekti on tällä hetkellä jäissä.

Pelin Collector's Edition, joka käsittää ensimmäisen kauden kaikki neljä osaa, sisältää normaaliversioihin verrattuna lisämateriaalia ja grafiikka ja äänipuoli on remasteroitu.

The Last Door Collector's Edition: Anthony's house

The Last Door rakentuu traagisen paranormaalin kauhutarinan aineksista. Siihen kuuluvat mystiset kuolemat, hämärät ympäristöt, unenkaltaiset jaksot, salaisuudet ja viittaukset uskontoon. Pelin alussa Jeremiah Devitt, jota pelaaja pääasiassa ohjaa, matkustaa kouluaikaisen ystävänsä taloon tämän hälyttämänä.

Yhteisinä Skotlannissa vietettyinä kouluvuosina poikanelikko perusti okkultistisen salaseuran, eivätkä tuolloiset kokemukset ole jättäneet heitä aikuisinakaan rauhaan, vaan johtaneet pakkomielteiseen rajatieteelliseen tutkimukseen, suoranaiseen hulluuteenkin. Pelaajan tulee selvittää, mistä on kysymys ja mikä Devittin osa kaikessa on. Selvitys etenee lineaarisesti eikä pelissä voi tehdä varsinaisia virheitä.

The Last Door Collector's Edition: odd musician's house

The Last Doorissa on takautumia, hallusinaatioita ja unia, jotka hakevat selitystään. Devitt kohtaa tutkimusmatkallaan merkillisiä tyyppejä ja paikkoja.

Tunnelmaa peliin luovat klassinen orkesterimusiikki sekä realistinen äänimaailma. Musiikki on uskottavaa ja korkeatasoista, vaikka se ei suinkaan ole peräisin 1800-luvulta, vaan tehty juuri tätä peliä varten. Suuret aplodit Carlos Violalle. Ambient-äänimaailma toimi hienosti myös.

Grafiikka on varsin karkeaa pikseligrafiikkaa ja siten selvässä ristiriidassa hi-res äänten kanssa, mutta juuri se tekee pelistä ainutlaatuisen. Äänimaailma rakentaa vahvan tunnelman grafiikan tehdessä pelistä tietyllä tapaa naiivin ja koomisen, mutta koin kokonaisuuden viehättäväksi. Ehkä grafiikka olisi kuitenkin saanut olla himpun verran tarkempaa, edes 1980-luvun lopun pelit eivät ole yhtä epätarkkoja. Tuntui kuin olisi ollut todella pahasti likinäköinen.

The Last Door Collector's Edition: nun's room

Ympäristöissä olevat tutkittavat tai käytettävät esineet on helppo löytää hoveroimalla hiirellä, samoin uloskäynnit ja keskustelun mahdollisuudet. Myös tavaraluettelon käyttö on selkeää ja suoraviivaista.

Episodimuoto sopi tarinalle hyvin, eikä yksikään osa tuottanut minulle pettymystä. Juonta oli helppo ja hyvä seurata, eivätkä tehtävät koskaan vieneet tarinasta liian kauaksi, vaan palvelivat sitä suoraan eteenpäin vievinä. Takautuma- ja unijaksot sekä erityiset elokuva- ja teatteriesitykset toivat kerronnallista vaihtelua. Kliseiden ja omaperäisyyden suhde yksinkertaisesti toimi tässä pelissä. Pelillisesti The Last Door ei ole vaikea ja käyttöliittymä on selkeän klassinen. Keräilyversion ekstrat ovat karkkeja pelin henkeen.

Loppuarvio

Suosittelen The Last Dooria lämpimästi yksinäisten iltojen iloksi. Tämä näennäisen yksinkertainen retroilu kätkee sisäänsä kiehtovan tarinan ja vetoaa nykypelaajaan. Jokainen osa on löytöjä täynnä. Pelin kaikki palaset tuntuvat loksahtaneen kohdalleen; se on syntynyt hyvien tähtien alla ja voi vielä osoittautua jonkin sortin indieklassikoksi.

Annan vilpittömästä ihastuksesta kertovalle pelikokemukselleni yleisarvioksi 82 pistettä sadasta.

Saatavuus

The Last Doorin ensimmäinen kausi on saatavilla Windows-, Mac OS X-, Linux-, Andoid- ja iOS-alustoille ja on pelattavissa selaimessakin. Kauden ensimmäinen osa toimii myös ilmaisena demona.

 Seuraa
    
 Peliarkisto
Mitä, kuka?

Julius Smed, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuukuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.

Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja

 Uusimpia lokikirjassa
Top-10

Blogin arvio asteikolla 100

  1. Valhalla and the Lord of Infinity (94)
  2. Neuromancer (92)
  3. Samorost 3 (90)
  4. The Secret of Monkey Island (88)
  5. This War of Mine (86)
  6. Technobabylon (84)
  7. Shadowrun Hong Kong (84)
  8. The Sexy Brutale (83)
  9. The Last Door – Collector's Edition (82)
  10. Always Sometimes Monsters (81)

KAIKKI PELIT

Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.

Pelialustana
  • Lenovo Legion T5 26AMR5 - AMD Ryzen 5 5600G - NVIDIA GeForce RTX 3060 12 Gt - Windows 11
  • Apple Mac Mini M2 Pro - macOS Sonoma
  • Retro Games The A500 Mini
  • VICE-emulaattorit
  • Satunnaisemmin myös muut emulaattorit
5 minuutin online-pelejä
Shepherd
Aztec Challenge
Mingle
Suositeltu pelimusiikki