Neuromancer

Neuromancer

Neuromancer on William Gibsonin samannimiseen kyberpunk-romaaniin perustuva, 1988 ilmestynyt seikkailupeli, jossa on myös strategisen toimintapelin piirteitä. Se on hyvin hienostunut ja monitasoinen, eikä vain oman aikansa lapsena. Pelasin VICE-emulaattorilla sen Commodore 64:lle ilmestynyttä versiota.

Peli sijoittuu romaanin maailmaan, mutta sen juoni on erilainen eikä ohjattava päähahmo ole kirjan päähenkilö Case, vaan pelaajan vapaasti nimeämä toinen hakkeri. Paikat ja monet hahmot ovat yhteisiä, ja pelissä on suoria tekstilainauksia kirjasta. Peli ei ole tiukan lineaarinen ja pelikokemus on enemmän toiminnallinen kuin tarinallinen.

Pelin on tehnyt yhä toiminnassa oleva Interplay ja suunnittelijoina mainitaan Bruce Balfour, Brian Fargo, Troy A. Miles ja Michael Stackpole, joista Troy A. Miles on toiminut myös ohjelmoijana.

Hakkeri rappiolla

Peli lähtee liikkeelle likaisesti. Heräät naama spagettilautasella ja ruosteinen baarinpitäjä tivaa sinulta maksua edellisen illan tilauksista. Ei auta kuin kirjautua sisään yhteen pelin kolmesta "internetistä", kaikille avoimeen PAX-järjestelmään, ja siirtää rahaa tililtä mukana kulkevalle kortille. Samalla voi lukaista uutisia ja katsastaa keskustelualueen. Pelissä saat myös sinulle yksilöllisesti osoitettuja viestejä.

Neuromancer: bar

Lähtöpiste. Selän takana PAX-pääte, johon voi kirjautua sisään. Etuoikealla oleva musta viiva tarkoittaa uloskäyntiä. Alhaalla vasemmalla pelin toiminnot, jotka eivät ole ihan suoraviivainen juttu. Alhaalla oikealla tekstialue, johon ilmestyvät paikkakohtaiset kuvaukset.

Ympärillä avautuu tulevaisuuden japanilainen kaupunki, jossa korkea teknologia kohtaa kulttuurisen rappion. Näkymätön taho hallitsee robottien ja automaation kautta ankaralla kädellä ja joudut helposti pidätetyksi. Rahapulassa voit myydä sisäelimiäsi ja ottaa keinotekoiset tilalle.

Homman nimi on se, että sinä olet dekkinsä ja kykynsä menettänyt kyberavaruuden cowboy ja takaisin matriisiin pitäisi päästä.

Kolmitasoinen internet

Matriisi on "internetin" korkein muoto, jossa sijaitsevat yritysten ja järjestöjen tietokannat sekä tekoälyt. Matriisi esitetään virtuaalisena todellisuutena, jossa on koordinaatisto ja vektorigrafiikalla piirrettyjä monikulmioita.

Neuromancer: matrix

Matriisissa. Tietokannat on esitetty monikulmioina sijoittuneena koordinaatistolle. Matriisissa on oma settinsä mahdollisia toimintoja.

Avoimen PAX-järjestelmän ja matriisin välissä on purkkimaailma. Yritysten ja yhteisöjen purkkeihin saa yhteyden, kun tietää oikean "osoitteen", sanallisen koodilinkin. Koska olet hakkeri, haluat tietenkin päästä käsiksi salasanojen takana olevaan materiaaliin. Pelin ensimmäisen kolmanneksen aikana tehtävänäsi on kerätä purkkien koodilinkkejä ja salasanoja – jälkimmäisten saamiseksi tarvitset oveluutta ja koodinmurtajakykyjä. Paperia ja kynää tarvitaan pelin ulkopuolella, koska peli ei muista keräämiäsi koodilinkkejä ja salasanoja.

Neuromancer: police

Murtautuneena poliisin purkkiin ja manipuloimassa pidätysrekisteriä.

"Interneteihin" pääsy on paikkasidonnaista. Purkkimaailmaan ja matriisiin siirrytään kytkeytymällä erityisiin pistorasioihin.

Jotta pääsisi yhä syvemmälle, tai korkeammalle, kyberavaruuteen, on vaihdettava vanhasta dekistä kehittyneempään malliin. Siihen on myös hankittava erilaisia ohjelmia, joiden avulla murtaudutaan tietokantoihin. Ohjelmien hankkimisen lisäksi on kehitettävä tai päivitettävä omia kykyjä. Tämä kaikki maksaa ja vaatii tietomurtoja ja tietojen väärentämistä. Tarvitaan paljon rahaa myös sen takia, että "internetissä" olemisella on aikaan sidottu taksa.

Neuromancer: Julius Dean

Kykyostoksilla retroilevan Julius Deanin luona. Tämä vanha miekkonen tietää paljon.

Kadonneet hakkerit ja vallanhimoiset tekoälyt

Pelin varsinainen tehtävä on selvittää, mihin hakkerikaverit ovat kadonneet. Minulle jäi hämäräksi, mitä katoamisella oikeastaan tarkoitettiin – matriisissa katoamisen lisäksi mitä ilmeisimmin myös fyysistä katoamista. Kuinka fyysinen katoaminen on sidoksissa virtuaaliseen, jäi minulle kuitenkin suureksi kysymykseksi. Matriisi vaatii hermoyhteyttä ja lähinnä tulisi mieleen, että hakkerit ovat saaneet jonkin hermoshokin ja kuolleet. Mutta sellaista ei väitetty.

Peli on hauskasti ajankohtainen. Viime aikoina monet arvostetut henkilöt ovat puhuneet tekoälyn vaaroista. Neuromancerissa nämä pelot ilmenivät jo 27 vuotta sitten: superälykkäät tekoälyt ovat ottaneet matriisin hallintaansa ja sitä kautta haastaneet ihmiset. Pelaajan tehtävänä on tuhota tekoälyt, ja niitä ei tuhota hakkeriohjelmin ja viruksin. Niihin tepsivät vain henkiset kyvyt kuten logiikka, psykologia ja fenomenologia.

Neuromancer: AI

Yksilöllisin ominaisuuksin varustetut tekoälyt suhtautuvat ihmisiin ylimielisesti uhoten.

Audiovisuaalisuus

Mitä grafiikkaan ja ääniin tulee, toteutus on laitteistosta johtuvat rajoitukset huomioon ottaen kelvollinen. Pelin kyberpunk-maailma on kovin pelkistetty ja vähäväkinen, mutta muun sisällön puolesta riittää kyllä ihmeteltävää. Tekstuaaliset kuvaukset paikoista ja henkilöistä tarkensivat näköä. Värejä on käytetty mukavasti eikä grafiikka toista itseään paljon. Pelin aikana aika ajoin soiva tunnuskappale on letkeän vetävää kuusnelosmusiikkia ja pidin siitä.

Vaikeusaste

Neuromancer on älykäs ja haastava peli. Pelimaailma on horisontaalisesti melko suppea: kussakin kaupungissa tai matriisin eri alueilla ei ole monia paikkoja joissa käydä. Peli kuitenkin laajenee syvyyssuunnassa. Ostosten tekeminen ja rahanhallinta, kolme eritasoista "internetiä", keskustelut, konkreettinen paikkamaailma sekä ohjelmistot ja kyvyt vaativat paljon huomioon otettavaa. Myös kaikkien pelin sisäisten toimintojen ymmärtäminen ja hallitseminen edellyttää paneutumista.

Neuromancer: asking

Ajatuskuplassa on mahdollinen keskustelunaihe. Tämä pyyntö on täydennettävä kirjoittamalla. Selaamalla saa näkyviin muita mahdollisia aiheita. Valitseminen muuttaa ajatuskuplan puhekuplaksi.

Pelissä menettää rahansa helposti, kohtuuttomilla ja epäreiluilla tavoilla, joten pelitilanteen ahkera tallentaminen kannattaa. Virheiden tekeminen muutenkin on hyvin mahdollista ilman strategia- tai läpipeluuohjeita.

Itse romahdin edettyäni jonkin matkaa matriisissa. Pelin toiminnalliset osuudet, joissa murretaan tietokantojen suojauksia ja aika ajoin taistellaan tietokantojen takana olevia tekoälyjä vastaan, osoittautuivat liian vaikeiksi ja luovutin. Luullakseni tein virheen virusten kohdalla, jotka ovat kertakäyttöisiä ja siksi niitä kannattaa kerätä varastoon mahdollisimman paljon.

Yritin kyllä ja omasta mielestäni sopeudun ihan hyvin vanhan pelin verkkaiseen tahtiin, eikä vähän väliä vaadittu disketinvaihto rutiinina suuremmin turhauttanut minua. Nykypelaajalta Neuromancer vaatii kuitenkin erityistä, jopa pakkomielteistä sisukkuutta.

Neuromancer: fight

Tähän taisteluun hyydyin. Pyramidin juurella oleva sininen kehä edustaa "jäätä", tietokannan suojamuuria. Käytetyt ohjelmat lennättävät ammuksia. Itse voi saada osumia puolustautuvan tietokannan lähettämistä ammuksista. Taistelut tekoälyjä vastaan, niin henkisillä kyvyillä kuin ne käydäänkin, on esitetty samalla tavoin konkreettisesti.

Loppuarvio

Neuromancer on pitkä (tai ehkä pikemminkin hidas) ja haastava peli, mutta ehdottomasti loistava seikkailupeliklassikko. Suunnittelu on korkealla tasolla eikä aliarvioi pelaajia yhtään. Hakkerointi ei ole minusta coolia ja pelin huumori oli makuuni vähän kypsymätöntä, mutta senkin takana on oma viestinsä todellisuuden (myös omamme) hulluudesta. Yleisarvioksi Neuromancerille annan 92 pistettä sadasta.

Saatavuus

Neuromancer on ilmestynyt Commodore 64:n lisäksi Amigalle, Apple II:lle ja DOS-tietokoneille. Versiot ovat erilaisia grafiikkansa puolesta. Aitoja alkuperäisiä diskettijulkaisuja löytynee internetin kauppapaikoilta. Ladattava, emulaattorilla pelattavissa oleva kopio on imuroitavissa esimerkiksi täältä. Laillisuuteen en ota kantaa.

blog comments powered by Disqus
 Blogiarkisto
Mitä, kuka?

Julius S, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuu(suuri)kuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se, joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.

Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja

Top-10

(blogin arvio asteikolla 100)

  1. Valhalla and the Lord of Infinity (94)
  2. Neuromancer (92)
  3. Samorost 3 (90)
  4. This War of Mine (86)
  5. Technobabylon (84)
  6. Shadowrun Hong Kong (84)
  7. The Last Door – Collector's Edition (82)
  8. Always Sometimes Monsters (81)
  9. The Dream Machine (81)
  10. Gabriel Knight: Sins of the Fathers – 20th Anniversary Edition (80)

KAIKKI PELIT

Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.

Suositeltu pelimusiikki

Encore: Soulless C64 (2012)

Kiinnostavaa Kickstarterissa