Technobabylon

Technobabylon

Wadjet Eye Gamesin ja Technocrat Gamesin tuore, viime viikolla ilmestynyt yhteistuotanto Technobabylon on klassisten seikkailupelien hengessä tehty moderni kyberpunk-trilleri. Siinä on monipolvinen juoni ja joukko nokkelia tehtäviä. Henkilöhahmot ja henkilöiden väliset suhteet ovat keskeisessä osassa, mutta pelin maailma, joka on ennemminkin vaihtoehtoinen kuin mahdollinen tulevaisuus, on asettanut heidän uskottavuutensa ja samastuttavuutensa erityiselle koetukselle.

Technocrat Gamesin perustaja, tätä nykyä Iso-Britanniassa asustava James Dearden kertoo Tecnobabylonin saaneen alkunsa epäsosiaalisessa elämänvaiheessa vuonna 2010, kun hän piileskeli huoneistossaan Etelä-Koreassa. Se ilmestyi ensin harjoittelumielessä tehtynä sarjana ilmaisohjelmia, kunnes hän esitteli sen Wadjet Eye Gamesin Dave Gilbertille ja siitä tuli yhtenäinen, korkeatasoinen kaupallinen tuotanto.

Yhtä aikaa utopistinen ja dystopinen tulevaisuus

Technobabylon sijoittuu vuoteen 2087, Newtonin uudiskaupunkiin, joka sijaitsee jossain Afrikan rannikolla. Sen väestöpohja on monikansallinen ja lainsäädäntö vapaimpia maailmassa, joka mahdollistaa muun muassa hyvin pitkälle menevän geenimanipuloinnin ja orgaanisen tekoälyn kehittämisen. Central, kaupungin hallinnon ytimessä oleva tekoäly, on tietoinen lähes kaikesta tapahtuvasta. Synteettiset ihmiset ovat arkipäivää.

Technobabylon: news

Kuvaa Newtonin ulkopuolisesta maailmasta rakentavat yksittäiset, vapaasti luettavissa olevat uutiset.

Pelaaja ohjaa kaikkiaan neljää eri henkilöä, joista kolme on varsinaisia päähenkilöitä. Peli alkaa klassisella pakene huoneesta -tehtävällä. Trance-addikti (lue: nettiriippuvainen) Latha Sesame on nuori, työtön ja ympäröivästä reaalimaailmasta pahoin vieraantunut. Hän havahtuu huoneistossaan huomatakseen, että ruoka-automaatti on lakannut toimimasta ja oven turvajärjestelmä on lukinnut hänet sisään. Hänellä ei ole vielä aavistustakaan häntä todellisuudessa uhkaavasta vaarasta ja osastaan kaupungin ytimiä ravistelevassa vallankaappausyrityksessä.

Technobabylon: den

Latha (keskellä risti-istunnassa) Trance-luolassa. Hänen vierellään hohtavaa laitetta peittää sininen geelimäinen materiaali, jonka avulla voi kytkeytyä neurologisesti laitteisiin tai toisiin ihmisiin. Sitä voi kasvattaa orgaanisesti veden ja ravinteiden voimalla.

Lathan lisäksi pelaaja ohjaa kaupungin poliisin palveluksessa olevaa tutkijaparia, "hankalaluonteista" reilu viisikymppistä Charles Regisiä ja "tervehenkistä" vähän alle kolmikymppistä Max Laoa. Charles on pakolainen sisällis- ja ydinsodan kahtia repimästä USA:sta, Max taas yksilöitä sortavasta Han-valtiosta tulleiden vanhempien lapsi, joka uskoo Newtonin eetokseen. Charles näyttäytyy vanhanaikaisena ja erityisesti kaupunkia hallinnoivan tekoälyn, Centralin, suhteen kriittisenä. Max on Lathan tavoin neurologisesti yhteydessä Tranceen, mikä antaa heille kyvyn mennä sisään teknisiin järjestelmiin. Trance esitetään virtuaalisena todellisuutena.

Technobabylon: Giel's apartment

Max ja Charles tutkimassa tiedonantajan kuolemaa. Sisäkkö on synteettinen. Alhaalla Charlesin tavaraluettelo, jonka kestovarusteisiin kuuluvat kaksi ensimmäistä: kommunikaattori ja tyrmäyspyssy.

Pelin kuluessa avautuvat Charlesin vaikea menneisyys ja sen yhteydet nykyhetkeen. Tekoäly ei ole paha, vaan ihmiset ovat.

Uskottavia henkilöitä uskomattomassa maailmassa, onko heitä?

Minulle Technobabylon toi erityisesti mieleen yhden Wadjet Eye Gamesin aiemmista tuotannoista, Resonancen. Molemmissa on pitkä ja monivaiheinen juoni, joka sijoittuu tieteen ja tutkijoiden maailmaan, ja useampia henkilöitä käsittävä näkökulma. Kaikkine käänteineen molempien tarina on aika uskomaton, mutta ei mitenkään negatiivisessa mielessä. En kuitenkaan ole vakuuttunut, kuinka tällaiset "pelasta maailma" -teemaiset, ajankohtaisia aiheita kärjistetysti koskettavat pelit tekisivät maailman paremmaksi tai pelaajan tietoisemmaksi häntä ympäröivistä ongelmista.

Technobabylon: lab

Laboratorio jossa tehdään historiaa. Orgaaninen tekoäly syntyy.

Kyberpunkmaailma tekee myös uskottavien henkilöhahmojen luomisesta todella haastavaa. Technobabylonissa henkilöhahmoihin on panostettu luomalla heille laajat taustatarinat. Päähenkilöistä julkaistiin jo ennen pelin ilmestymistä henkilökuvaukset, jopa videoteaserit, mikä ei ole pelkkää tarinan pohjustamista vaan pyrkimystä markkinoida peliä nimenomaan vahvojen henkilöhahmojen kautta. Minulle se kaikki ei kuitenkaan tehnyt heitä todellisemmiksi. Henkilöt kuitenkin antautuivat tarinan ehdoille ja sellaisena ne olivat toimivia ja hyviä pelin sisällä.

En sano, että henkilöt olisivat toimineet epäuskottavasti, mutta Charles Regisin motiiveja en kokenut omikseni. Koska Charles on aivan tarinan ytimessä, hänen pitäisi olla pelaajalle alusta asti perusteltu. En missään vaiheessa päässyt henkilöiden tasolla todella sisään tarinaan. Technobabylonin ollessa selvästi henkilövetoinen peli se tuntuu erityiseltä epäonnistumiselta.

Technobabylon: garden

Taustalla Charlesin edesmenneen vaimonsa muistoksi perustama parvekepuutarha.

Missä se loistaa

Käytin pelaamiseen noin 12 tuntia. Se ei ollut mikään läpijuoksu, vaan se käsitti paljon leppoisaa paikkojen tutkimista ja laajojen keskustelujen läpikäymistä. Tehtävät ja niiden ratkaisut olivat loogisia, mutta eivät kaikkein ilmeisimpiä, joten pähkinää riitti purtavaksi. Niissä oli ainutlaatuisuutta tai ainakin vanhojen tehtävämallien luovaa soveltamista, mikä teki pelikokemuksesta viihdyttävän ja ilahduttavan.

Technobabylon: personality split

Yksi pelin erikoisuuksista: tehtävämekaniikka, jossa androidin persoona on jaettu kolmeen osaan ja manipuloitavissa vaihtamalla moduuleita.

Ben Chandlerin grafiikka on tässä pelissä pikseligrafiikkaa hienoimmillaan. Ympäristöt ovat yksityiskohtaisia ja vaihtelevia, ja yhdessä ambient-musiikin kanssa tunnelmallisia. Musiikin on tehnyt Nathan Allen Pinard, joka on tuttu muun muassa Wadjet Eye Gamesin Gemini Ruesta. Pidin enemmän Gemini Ruen musiikista, siinä on enemmän luonnetta ja vaihtelua. Technobabylonin musiikki on New Age -tyyppistä ja pehmeää, joka pitää sen taustalla.

Ääninäyttelijät sopivat rooleihinsa. Hauska yksityiskohta ovat fanien äänittämät repliikit soitettaessa läpi kuolleen miehen yhteystietoja.

Loppuarvio

Huomion arvoista on, että kyse on indiepelistä, joka on tehty AGS-pelinkehitysohjelmistolla, ja se on uskollinen näille molemmille seikoille ilman, että se tuntuisi kaavamaiselta ja halvasti tehdyltä. Pelin maailma, tarina, pelisuunnittelu ja audiovisuaalisuus muodostavat korkeatasoisen kokonaisuuden, jolle annan yleisarvioksi 84 pistettä sadasta.

Saatavuus

Technobabylon on saatavilla GOG.comin, Humble Storen ja Steamin kautta toistaiseksi vain Windows-tietokoneille, mutta ainakin Mac OS X -versio on tulossa. Ilmainen demo on ladattavissa Wadjet Eye Gamesin sivustolta.

blog comments powered by Disqus
 Blogiarkisto
Mitä, kuka?

Julius S, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuu(suuri)kuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se, joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.

Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja

Top-10

(blogin arvio asteikolla 100)

  1. Valhalla and the Lord of Infinity (94)
  2. Neuromancer (92)
  3. Samorost 3 (90)
  4. This War of Mine (86)
  5. Technobabylon (84)
  6. Shadowrun Hong Kong (84)
  7. The Last Door – Collector's Edition (82)
  8. Always Sometimes Monsters (81)
  9. The Dream Machine (81)
  10. Gabriel Knight: Sins of the Fathers – 20th Anniversary Edition (80)

KAIKKI PELIT

Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.

Suositeltu pelimusiikki

Encore: Soulless C64 (2012)

Kiinnostavaa Kickstarterissa