Kathy Rain

Kathy Rain

2016 ilmestynyt Kathy Rain jatkaa 1990-luvun alkupuolen klassisten seikkailupelien perinnettä. Se myötäilee niitä nykypelaajaa miellyttävällä tavalla: paras on säilytetty ja turhauttava karsittu pois. Minulle pelikokemus oli ennen kaikkea rentouttava. Tarina kantoi hyvin, se viihdytti ja veti vakavaksi sopivassa suhteessa. Kakkupohja LucasArtsin reseptillä, täyte mukaillen Gabriel Knightia ja ripaus Twin Peaksia pintaan – kuulostaako hyvältä?

Kathy Rainin on tehnyt ruotsalainen yhden miehen pelistudio Clifftop Games. Joel Staaf Hästö vastaa likimain kaikesta muusta paitsi grafiikasta ja audiopuolesta. Debyytiksi peli on todella kypsä ja laadukas. Samoojan arkistosta löytyy toinenkin ruotsalaisen yhden miehen pelistudion debyytti, The Samaritan Paradox. Siinä ongelmana on laadullinen epätasaisuus. Samaa ei voi sanoa Kathy Rainista, jossa ainoan laatuongelman näen musiikissa, jonka osalta budjetti on varmaankin tullut vastaan.

Tarina

Pelin nimihenkilö Kathy on journalistiikkaa opiskeleva nuori nainen. Eletään vuotta 1995 jossain Amerikan perukoilla. Kathy kapinoi kaikkea sovinnaista vastaan ja suhtautuu hyväntahtoisuuteen ivallisesti. Pelin alussa Kathy saa tietää isoisänsä kuolleen. Vastoin odotusta Kathy ilmaantuu hautajaisiin, ja kuin sisäisestä pakosta, kiitollisuudesta ja velvollisuudentunnosta, hän ryhtyy tutkimaan tämän mystistä sairastumista.

Kathy Rain: funeral

Mitä salaisuuksia pikkukaupunkiin kätkeytyy? Ufoja, kulttiuskonto vaiko huumeita? Epäilemättä jotain kummallista on ollut tekeillä jo kauan. Peli etenee johtolankoja seuraamalla. Samalla Kathy joutuu kohtaamaan oman menneisyytensä: rikkonaisen perheen. Osoittautuu, että kovan prätkätytön kuoren alle kätkeytyy haavoittunut lapsi, ja sarkastiset sanat ja asenne vain verhoavat välittävää sydäntä.

Tarina käy varsin mielenkiintoiseksi ja tulkinnalliseksi loppua kohti. Laskeutuminen Kathyn alitajuntaan tapahtuu pehmeästi, enkä kokenut siitä seuraavaa ahdistuneisuuden tai pelon tunnetta akuutiksi. Tuntui, että oli hyvissä käsissä eikä tarina – tai sen kirjoittaja – pettäisi.

Kathy Rain: sinkhole

Tavallaan, voisiko sitä selvemmin sanoa? Huumeet ja se, mihin ne johtavat, on pelin teema.

Toteutus

Kaikki pelihahmot ovat ääninäyteltyjä. Ääninäyttelyn tuotannosta vastaa Wadjet Eye Gamesin Dave Gilbert. Grafiikkakin toi mieleen Wadjet Eye Gamesin pelit, mutta tekijät eivät ole samat. Hahmot olivat mielestäni kaiken kaikkiaan hyvin kirjoitettuja ja toteutettuja. Mielestäni stereotyypeiltä vältyttiin, ja huumori oli muutenkin kypsempää kuin vanhoissa klassisen kauden seikkailupeleissä.

Kathy Rain: Sue

Kathy tutkii nuoren taiteilijan oletettua itsemurhaa ja vierailee tämän perheen luona. Muistivihko toimii samalla keskustelun aiheina. Myös näyttämällä tavaraluettelossa olevia esineitä voi jututtaa. Kathy Rainissa on paljon dialogia.

Kathy Rain on tehty Adventure Game Studiolla ja se näkyy ja tuntuu. Ei huonolla tavalla, sillä kysehän on toimiviksi todetuista ratkaisuista. En osaa kuvitella sitä johonkin toiseen, muka parempaan muotoon. Peli on mennyt AGS:n tarjoamiin nahkoihin kuin omiinsa.

Ympäristössä on klassiseen tyyliin klikattavia kohteita, joilla ei ole etenemisen kannalta mitään merkitystä. Sanoisin, että niitä on sopivasti: sellainen määrä ja sellaisella tavalla kuin on luontevaa. Vanhoissa peleissä pelaajan näkö on tavallaan liian tarkka ja kummallisessa ristiriidassa epätarkan pikseligrafiikan kanssa. Niissä suhde ympäristöön on suorastaan pakkomielteinen. Kathy taas näkee ympäristönsä ikään kuin terveesti.

Ruman särön kaikkeen kauniiseen tekee vain musiikki, joka on tukkoista ja merkityksettömän tuntuista. Siinä olisi paljon parannettavaa. Sitä ei ole selvästikään tehty tilaustyönä, mutta ehkä siltikin olisi voinut valita paremmin.

Kathy Rain: road

Kathy liikkuu paikasta toiseen moottoripyörällä. Mahdolliset kohteet ovat laattoina ruudun yläosassa. Peli ei haasta suunnistustaitoja. Kussakin paikassa on vain muutamia eri näkymiä.

Loppuarvio

Pelaaminen oli kivaa ja rauhallista. Kaikkiin kysymyksiin en kokenut saavani vastausta, pientä pettymystä siitä. Tehtävät eivät olleet vaikeita, enkä pingottunut missään vaiheessa. Puhelintehtävät, jotka olivat keskeisiä, olivat minusta hauskoja. Läpipeluu kesti vajaan seitsemäntuntisen. Kaikki pelissä herätti luottamusta, sillä elementit ovat tasapainossa ja hyvässä suhteessa. Kathy Rainissa vanhojen pelien kaava on nykyajan osaavan räätälin käsissä.

Annan pelikokemukselleni yleisarvosanaksi 78 pistettä sadasta.

Saatavuus

Kathy Rain on saatavilla Windows- ja macOS-tietokoneille sekä iOS- ja Android-laitteille.

blog comments powered by Disqus
 Blogiarkisto
Mitä, kuka?

Julius S, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuu(suuri)kuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se, joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.

Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja

Top-10

(blogin arvio asteikolla 100)

  1. Valhalla and the Lord of Infinity (94)
  2. Neuromancer (92)
  3. Samorost 3 (90)
  4. This War of Mine (86)
  5. Technobabylon (84)
  6. Shadowrun Hong Kong (84)
  7. The Last Door – Collector's Edition (82)
  8. Always Sometimes Monsters (81)
  9. The Dream Machine (81)
  10. Gabriel Knight: Sins of the Fathers – 20th Anniversary Edition (80)

KAIKKI PELIT

Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.

Suositeltu pelimusiikki

Encore: Soulless C64 (2012)

Kiinnostavaa Kickstarterissa