Reputtaneet 2016

En tiedä, onko tämä kovin mukava perinne, mutta viime vuoden tapaan paljastan Samoojan reputtaneet pelit eli pelit, jotka olisivat sopineet blogin haarukkaan, mutta joihin petyin pahasti. Vuodelle 2016 tunnistan niitä kuusi: Californium, Punch Club, K Station, Read Only Memories, The Fall ja The Rivers of Alice. Seuraavassa lyhyt selonteko, mikä sai pelikokemukset omalla kohdallani floppaamaan.

Californium

Pelin tarjoama LSD-trippi ei laajentanut tajuntaa.

Californium

Californiumin kuvaus puhutteli: kirjailija on jumissa paitsi kirjoittamisen, myös itse todellisuuden kanssa, joka muuttelee muotoaan. Pelin inspiraationa on ollut tieteiskirjailija Philip K. Dick, joka käytti huumeita ja kärsi näyistä. Grafiikka ja maailman avautuminen kummallisilla tavoilla välittivät ideaa, mutta minusta tuntui, kuin olisin vain kärsinyt pelin bugeista. En edelleenkään tiedä, olivatko "toimintahäiriöt" tarkoituksellisia vai tahattomia. Pelin maailma tuntui autiolta ja hämmentävältä huonolla tavalla. Oman huoneiston tutkimisesta vapauduttuani en päässyt levykauppaa pidemmälle enkä kerta kaikkiaan tajunnut, mitä olisi oikein pitänyt tehdä, jos mitään.

Punch Club

En haluaisi pitää tätä reputtaneena.

Punch Club

Punch Club vetosi roolipelaajaan minussa. Pikseligrafiikka teki nyrkkeilystäkin sympaattista, ja kohtaloaan työn ja tuskan kautta toteuttava oma hahmo oli samastuttava. Mutta pitemmän päälle – ja tarkoitan yli 10 tunnin peliaikaa – rutiinit alkoivat jäytämään, ja mikä pahinta, jäin jumiin. Jouduin tilanteeseen, jossa ei voinut enää kehittyä ja edistää kohtaloa. Kunto junnasi paikallaan tai meni alaspäin, ja samasta syystä vaikeiksi käyneitä vastustajia ei voinut voittaa ja rahantulokin tyrehtyi. Noidankehä oli valmis. Ei tällainen jumi olisi saanut olla mahdollista!

K Station

Uuh ja voih, olenko ihan tyhmä?

K Station

Oldschool-henkeen toteutettu peli, jossa käytetään tekstiparseria, oli tietysti tukeni arvoinen. Oldschool-henkeen myös tekstiparserin käyttö kärsi menneen maailman ongelmista, mutta en usko, että jäin jumiin väärän käskymuotoilun takia. Luullakseni olin aivan oikeilla jäljillä, mutta koska K Stationille ei löydy läpipeluuohjeita (!), tyssäsi minun avaruusasemavierailuni lyhyeen. Kasvihuoneen päätteen kanssa olisi pitänyt pelata shakkia, ja kohtalokseni luultavasti koitui shakin termistön ja sääntöjen huono tuntemus.

Read Only Memories

Värikästä ja queeriä, mutta ei haasteesta tietoakaan.

Read Only Memories

Visual novel ja sekkailupeli menevät Read Only Memoriesissa iloisesti sekaisin, eikä siinä mitään, mutta pelausintoni kerta kaikkiaan lopahti. Mitään pelillistä vaikeutta ei ole ja juoni on erittäin lineaarinen. Seikkailupelimäisyys on pelkällä käyttöliittymän tasolla. Visual novelinakaan se ei jaksanut pitää yllä kiinnostusta. Pelasin kyllä aika pitkälle, mutta tarina ei vain vetänyt ja avustajarobotin verbaalisuus ärsytti. Tuntuu, että on ihan sama, kuinka kaikki päättyy.

The Fall

Kuin syvin kaamos olisi koittanut.

The Fall

Tällaista en halua pelata mihinkään vuodenaikaan. The Fall on yksinkertaisesti pimeä. Koko peli oli taskulampulla sohimista tuskin tunnistettavassa maailmassa. Kauhua en tuntenut enkä jännitystä, ja mysteerin tuntu oli sekin pimeän peitossa. Mieli kärsii ja kavahtaa.

The Rivers of Alice

Harmillista, enkä tiedä oikein mitä ajatella.

The Rivers of Alice

The Rivers of Alice voisi olla kaunis ja koskettava, mutta olin aivan jumissa tehtävien kanssa. Yritin kyllä, mutta en saanut kiinni logiikasta. Turhautuminen sai käsinpiirretyn grafiikankin näyttämään pelkistetyltä ja lattealta.

blog comments powered by Disqus
 Blogiarkisto
Mitä, kuka?

Julius S, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuu(suuri)kuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se, joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.

Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja

Top-10

(blogin arvio asteikolla 100)

  1. Valhalla and the Lord of Infinity (94)
  2. Neuromancer (92)
  3. Samorost 3 (90)
  4. This War of Mine (86)
  5. Technobabylon (84)
  6. Shadowrun Hong Kong (84)
  7. The Last Door – Collector's Edition (82)
  8. Always Sometimes Monsters (81)
  9. The Dream Machine (81)
  10. Gabriel Knight: Sins of the Fathers – 20th Anniversary Edition (80)

KAIKKI PELIT

Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.

Suositeltu pelimusiikki

Encore: Soulless C64 (2012)

Kiinnostavaa Kickstarterissa