Soulless

Soulless

Soulless on 2012 ilmestynyt tasohyppelypeli Commodore 64:lle. Nykypelaajat, joilla ei ole ehtaa kuusnelosta, on erityisesti huomioitu. Siitä on saatavilla digitaalinen latauspaketti, jossa on mukana emulaattori ja oikotie pelin käynnistämiseen. Emulaattorin asetukset on myös viritetty valmiiksi. Soullessissa on upeat grafiikat ja musiikki, kiehtova kehyskertomus ja kelvot animaatiot. Se on erinomaisen viimeistelty, valmis peli.

Soullessin tekijöiltä Georg Rottensteinerilta (koodaus) ja Trevor Storeyltä (grafiikka) on ilmestynyt sittemmin kaksi muutakin tasokasta tasohyppelypeliä, Guns 'n' Ghosts (2013) ja Barnsley Badger (2016). Kaikki pelit ovat kaupallisia. Digitaalisen latausversion minimihinta on 2,99 $, mutta itse sain Soullessin sitäkin halvemmalla osana pakettia, johon kuului useita pelejä. Kaikista näistä peleistä on saatavilla myös konkreettiset kasetti- ja diskettiversiot. Kustantaja Psytronik Software tekee tärkeää työtä uusien kasibittisille tehtyjen pelien puolesta.

Sieluttoman sielunkaipuu

Soullessissa pelaaja ohjaa vihreää hirviönnäköistä olentoa. Oikeasti tämä on Rizek-niminen kuningas, jonka voimallinen velho on kironnut. Eläessään ihmisenä Rizek oli suuri sotaherra, joka kuitenkin kyllästyi sotimiseen. Hän halusi rauhaa, mutta kenraalit janosivat väkivaltaa edelleen ja värväsivät velhon pistämään kuninkaan pois pelistä. Velhon tekemän taian seurauksena kuningas jakautui kahtia. Sielu erkani ruumiista, ja ilman sielua ruumis vääristyi tunnistamattomaksi. Kuninkaan ruumis sysättiin tyrmään ikuisiksi ajoiksi, mutta tuhannen vuoden kuluttua suuri maanjäristys on murtanut tyrmän auki.

Soulless: start

Oma pelihahmo on melko suurikokoinen ja yksityiskohtainen. Heti alkajaisiksi juoksee vastaan peikontapainen eikä lintuun saa osua noustessaan tasoja ylöspäin. Alhaalla vasemmalla elämät, 3, sekä terveys. Terveyttä pystyy elvyttämään erityisillä sikiämispisteillä, joita on muutamia eri puolilla pelimaailmaa.

Pelaajan tehtävänä on koota temppelistä 12 sielun palasta tai erityistä symbolista henkikiveä ja asettaa ne oikeaan järjestykseen sielun vapauttamiseksi ja yhdistämiseksi ruumiiseen. Pelimaailma käsittää useita, hieman labyrinttimaisesti järjestäytyneitä huoneita, joissa on tasoja ja erilaisia esteitä. Esteet ovat enimmäkseen liikkuvia olentoja, joita tulee väistää. Osumisesta esteeseen oma hahmo vahingoittuu. Esteisiin kuuluu myös tulittavia tai pommittavia kohteita, eräänlaisia vallihautoja sekä kivimoukareita.

Soulless: code

Huoneen seinällä keskellä on paljastettuna yksi 12-merkkisen koodin osista. Merkki on kirjoitettava muistiin pelin ulkopuolella, jotta lopussa osaisi kirjoittaa koodin oikein. Kerätyt henkikivet ovat ruudukossa näytön oikeassa alalaidassa. Kaksi liikkuvaa kobraa ja pommeja tiputteleva sinertävä "mehiläinen" tarjoavat väisteltävää ja kultaiset esineet tutkittavaa. Poistumisreitit ovat ylhäällä ja oikealla.

Henkikiviä etsiessä tulee tutkineeksi jos mitäkin arkkua, säkkiä, ryijyä ja koriste-esinettä, joista henkikivien lisäksi löytyy jalokiviä, kultaa ja pikku taikoja. Etsimisanimaatio, jossa oma hahmo kääntää selkänsä pelaajaan päin ja esiin tulee edistymistä osoittava palkki, toi mieleen Impossible Mission -pelin. Kiva yksityiskohta on myös, kun pysähtyessä oma hahmo kääntyy pelaajaan päin. Huoneitten rakenne, "kalustus" ja esteet ovat samat joka pelikerralla, mutta kaikki löydettävät aarteet sijoittuvat satunnaisesti. Myös sielukoodi on eri joka pelikerralla.

Pikselintarkkaa ja siksi kömpelöä

Pelasin peliä näppäimistöltä. Kaikki hoituu nuolinäppäimillä sekä yhdellä hyppynäppäimellä. Alussa meni aika kauan, ennen kuin opin hallitsemaan oman hahmon liikkeitä, varsinkin hyppyjä, riittävällä pikselitarkkuudella. Nykypelaajalle liikkuminen näyttäytyy kankeana; esimerkiksi ilmalentojen aikana olisi tuntunut luontevalta voida ohjata hahmoa. Ohjausta ei voi kutsua joustavaksi, mutta kun siihen sopeutui, sen saattoi nähdä enemmän tyylinä kuin rajoituksena: pikseligrafiikkaan kuuluvat pikselianimaatiot. (Tätä ajatellen pelin alkukuvaelmassa esiintyy hämmästyttävän sulava kävelyanimaatio.)

Soulless: map

Deluxe-paketin mukana tulee klassinen kartta pelialueesta. Storey tekee tavallisesti jotain ihan muuta kuin pikseligrafiikkaa.

Barokkimaista runsautta niukoin resurssein

Pidin paljon Soullessin grafiikasta. Pelimaailmassa on jännittäviä yksityiskohtia, monia erilaisia hahmoja, esineitä ja ornamentteja. Huoneet erottuvat myös toisistaan hyvin, vaikka väistämättä niissä kierrätetään yhteisiä elementtejä. Pelimaailma on melko laaja: läpipeluu kestää noin 40 minuuttia.

Peli on toteutettu merkkigrafiikalla, ja siinä on käytetty sekaisin tarkkuus- ja moniväritiloja. Tarkkuustilassa kuvapisteen koko on 1 pikseli kertaa 1 pikseli ja käytettävissä on kaksi väriä. Moniväritilassa kuvapisteen koko on 2 pikseliä kertaa 1 pikseli ja käytettävissä on neljä väriä. Tilojen vaihtelun voi erottaa helposti Soullessissa. Tarkkuusgrafiikkatila näkyy taustalla olevissa sinisissä ornamenteissa, punaisessa ruudukossa sekä numeroissa. Kaikki muu, mukaan lukien oma pelihahmo, ovat moniväritilassa ja siksi ikään kuin venyneitä vaakasuunnassa.

Soulless: soul chamber

Lopussa hirviö on valmis kokoamaan koodin ja yhtymään sieluun.

Pelinaikainen musiikki mukailee grafiikkaa ja sopii mielestäni hyvin tällaiseen fantasiamaailmaan. Musiikin tyylillisessä synteesissä minua viehätti erityisesti barokkimainen korukuvio. Pelinaikaisen musiikin lisäksi myös alku- ja loppukuvaelmissa on omat kappaleensa sekä oma melodia aloitusruudulla.

Loppuarvio

Minua kuninkaan sielun palauttaminen motivoi, vaikka sinänsä tällaista yksinkertaista tasohyppelypeliä voi olla vaikea perustella muuten kuin tekijöidensä taidonnäytteenä. Ehdottomasti Soulless on laadukas, tyylikäs ja kypsä kuusnelospeli. Annan pelikokemukselleni yleisarvosanaksi 75 pistettä sadasta.

Saatavuus

Soulless on saatavilla paitsi konkreettisena kasettina tai diskettinä Commodore 64 -tietokoneelle, myös emulaattoriversiona Windows-, macOS- ja Linux-tietokoneille ja helposti nykypelaajan ulottuvissa.

blog comments powered by Disqus
 Blogiarkisto
Mitä, kuka?

Julius S, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuu(suuri)kuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se, joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.

Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja

Top-10

(blogin arvio asteikolla 100)

  1. Valhalla and the Lord of Infinity (94)
  2. Neuromancer (92)
  3. Samorost 3 (90)
  4. This War of Mine (86)
  5. Technobabylon (84)
  6. Shadowrun Hong Kong (84)
  7. The Last Door – Collector's Edition (82)
  8. Always Sometimes Monsters (81)
  9. The Dream Machine (81)
  10. Gabriel Knight: Sins of the Fathers – 20th Anniversary Edition (80)

KAIKKI PELIT

Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.

Suositeltu pelimusiikki

Encore: Soulless C64 (2012)

Kiinnostavaa Kickstarterissa