The Deed

The Deed

The Deedissä tehdään nimen mukaisesti yksi suuri teko, sisarmurha, ja yritetään välttää kiinni jääminen lavastamalla syylliseksi joku toinen. Tähän karmeaan ja kostonhimoiseen rooliin oli yllättävän helppo asettua, enkä kokenut sitä traumatisoivaksi. The Deed on näppärä pikkupeli, jonka konsepti edellyttää useampia pelikertoja.

Pelin takana on pieni pelistudio Pilgrim Adventures. En löytänyt tekijöistä juuri mitään tietoa, kotisivutkin olivat kiven alla eikä niillä ollut aboutia. Luultavimmin studio typistyy yhteen henkilöön nimeltä Noel Clay. The Deed ei ollut alun perin kaupallinen yritelmä, ja harrastuspohjalta ponnistetaan. Steamiin se tuli vuoden 2015 loppupuolella, ja se sai lyhyessä ajassa jatko-osan. Pilgrim Adventures on 2016 alkupuolella ehtinyt julkaista myös neliosaisen Space Pilgrim. Kaikki nämä pelit on tehty RPG Maker -ohjelmalla ja se lyö niihin leimansa.

Tuumasta toimeen

The Deedissä pelaaja ohjaa erästä Arran Bruce -nimistä nuorta miestä, jonka isä on tehnyt perinnöttömäksi. Peli alkaa Arranin palatessa kotikartanolle karmein aikein. Hän aikoo murhata mielenterveysongelmista kärsivän siskonsa ja enemmän tai vähemmän kostaa vanhemmilleen. Peli sijoittuu 1900-luvun alkupuolelle.

The Deed: mother

Ympäristö on suppea ja se on melko nopeasti tutkittu. Oleellista on murha-aseen ja tekaistun todisteen löytäminen.

Peliohje on seuraava: valitse käyttöösi jokin murhaesine sekä yksi todiste lavastaaksesi jonkun toisen syylliseksi. Olennaista ovat myös muiden pelihahmojen kanssa käydyt keskustelut, sillä niissä tehdyt repliikkivalinnat pohjustavat valheellisia motiiveja. Toisia jututtaessa ja ympäristöä tutkiessa paljastuvat vaikea suhde, joka Arranilla on perheeseensä, sekä ikävät muistot. Murhateon jälkeen taloon saapuu poliisin etsivä, joka kuulustelee omaa hahmoa; tämänkin keskustelun repliikkivalinnoilla on merkitystä.

The Deed: father

Karkeapuheinen ja väkivaltainen isä painostaa poikaansa. Repliikkivalinnoissa on aina kolme vaihtoehtoa. Valinnoissa pitää johdonmukaisesti pyrkiä rakentamaan jonkun syyllisyyttä.

Onnistuin lavastamaan äitini syylliseksi heti ensimmäisellä pelikerralla. Toisella kerralla ei sitten jostain syystä ollutkaan helpompaa. Keräsin kuitenkin kaikki Steam-saavutukset eli kaikki hahmot tulivat kertaalleen tuomituksi ja käytin kaikkia mahdollisia murhavälineitä kerran. Aluksi vältin törkeyksiä repliikeissä, mutta tulivat nekin lopulta kokeiltua. Kaikkinensa käytin The Deediin pari tuntia.

The Deed: sister

Siskolla on vakava peilifiksaatio. Vaatekaapin tutkiminen onnistuu hänen huomaamattaan.

Pelin mekaniikka on yksinkertainen, mutta koin sen oivaltavaksi ja hyvin toimivaksi. Etsivän puheista päätellen siinä lasketaan kunkin hahmon syyllisyyspotentiaalia ja korkeimmalla luvulla rapsahtaa tuomio, ellei sitten onnistu hämmentämään etsivää niin paljon, ettei ketään voida tuomita. The Deed on tekstivoittoinen peli, ja se menee melkein interaktiivisesta fiktiosta.

Uskottavuusongelmia

Talo oli kovin vaatimaton ollakseen jonkin varakkaan ja vanhan suvun kartano. Pikemminkin he näyttivät olevan tavallista keskiluokkaa. Kommenteissa ja repliikeissä oli lyhyeen muotoon ahdettu jotain sellaista, mikä olisi vaatinut syvempiä ja laajempia perusteluja ollakseen uskottavaa ja ehkä myös toisia sanavalintoja. Näistä syistä The Deed tuntui pikemminkin prototyypiltä kuin aivan valmiilta peliltä.

Pelattuani jatko-osaa The Deed: Dynasty muutin kuitenkin mieltä. Se on laajempi ja haastavampi, ja keskustelut ovat pidempiä. Myös henkilöitä on enemmän. Siinä mennään kauemmas Bruce-suvun historiassa, mikä samalla selittää ensimmäisen osan tapahtumia eräänlaisena sukukirouksena. Väsyin kuitenkin pitkiin puheisiin enkä innostunut pohtimaan keskiaikaisia asetelmia. The Deed (ensimmäinen osa) onkin suppeana hyvä. Ehkä se vain kaipaisi uutta grafiikkaa. Pelin ambient-musiikki oli sopivaa, vaikka sekin rouheista.

The Deed: murder

Kylmää teurastusta, mutta ei graafisesti esitettyä väkivaltaa. Murhan jälkeen on joitain sekunteja aikaa mennä mahdollisimman kauas murhapaikasta, ennen kuin joku löytää ruumiin.

Loppuarvio

The Deedin mekaniikka näkyy paljaana satunnaisellekin pelaajalle, ja karmeaa aihetta käsitellään naiivin kepeästi. Minulle se tarjosi kuitenkin sopivasti haastetta ja asetelmakin tuntui kirpeän mehukkaalta. Annan yleisarvioksi The Deedille 53 pistettä sadasta. Konsepti on arvokkaampi.

Saatavuus

The Deed on saatavilla Windows-tietokoneille Steamistä.

 Seuraa
  
 Peliarkisto
Mitä, kuka?

Julius Smed, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuukuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se, joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.

Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja

Top-10

Blogin arvio asteikolla 100

  1. Valhalla and the Lord of Infinity (94)
  2. Neuromancer (92)
  3. Samorost 3 (90)
  4. This War of Mine (86)
  5. Technobabylon (84)
  6. Shadowrun Hong Kong (84)
  7. The Last Door – Collector's Edition (82)
  8. Always Sometimes Monsters (81)
  9. The Dream Machine (81)
  10. Gabriel Knight: Sins of the Fathers – 20th Anniversary Edition (80)

KAIKKI PELIT

Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.


Seuraavana pelijonossa
  • Apocalipsis: Wormwood Edition
  • Detention
  • Minit
  • Rusty Lake Hotel
  • Odottamattomia jonon ohittajia

Odotan valmistumista:

  • Code 7
  • Foxtail
  • Kentucky Route Zero
  • Void & Meddler