Kaivoin esiin legendaarisen amigapelin Defender of the Crown, jossa valloitetaan Britanniaa varhaiskeskiajalla. Se on maineikkaan Cinemawaren maineikas ensituotanto, ja sillä on erityinen paikka Amiga-tietokoneen historiassa, sillä se toimii eräänlaisena esittelynä Amigan uraauurtaviin multimediaominaisuuksiin. Kasibittisiin tottunut yleisö haukkoi henkeään nähdessään niin upeaa grafiikkaa 1980-luvun puolivälissä. Myös pelin musiikki oli uudenlaista, sampleperustaista ja nelikanavaista. Defender of the Crownia, kuten muitakin Cinemawaren tuotantoja, ohjasi ajatus interaktiivisista elokuvista. Pelissä ei kuitenkaan ole videopätkiä, jotka tulivat peleihin vasta 1990-luvulla, vaan idea näkyy kohtauksittain etenevässä "juonessa" ja jännittävässä tunnelmassa. Defender of the Crown on strategiapeli, mutta sen strateginen ulottuvuus on melko ohut. Peli perustuu oleellisesti satunnaisuudelle, eikä läpipeluu ole mitenkään itsestään selvää.

Peli tekijöiltä: CinemawareKellyn Beeck

Selailin Big Fish Gamesin seikkailupelit-luokkaa ja bongasin yhden hieman tavallisesta poikkeavan etsimis-seikkailun Deja Vu. Huomioni kiinnittyi ensin retrahtavan realistiseen grafiikkaan ja sitten lupaukseen vierailusta entisen Neuvostoliiton jäännöksillä. Steamissä pelikuvaus on suorastaan uhoava – valtavirtaiset etsimispelit haukutaan maanrakoon ja luvataan "toisenlaista" kokemusta. Pelimekaniikan osalta kokemus ei kuitenkaan poikennut valtavirrasta; samanlaiset etsimis- ja pulmatehtävät on sijoitettu seikkailupelimäisen tarinan ja tavaraluettelotehtävien lomaan. Mutta pelimaailma tarjoaa omanlaistaan estetiikkaa ja tematiikkaa: jonnekin 1980-luvulle jämähtäneitä paikkoja, epämuodikkaita ihmisiä sekä systeemistä korruptiota. Muistin väkisinkin Adam Wolfen, toisen valtavirrasta poikkeavan etsimispelin, josta olen kirjoittanut aiemmin Samoojassa. Adam Wolfen tasolle tämä peli ei kuitenkaan yllä, mutta se on kaikesta huolimatta tutustumisen arvoinen kuriositeetti.

Peli tekijöiltä: Alexey MaleyevAlikArt

2020 ilmestynyt point-and-click-seikkailu The Procession to Calvary jatkaa Joe Richardsonin edellisen pelin, Four Last Thingsin, jalanjäljissä. Se sijoittuu samaan tai ainakin samankaltaiseen renessanssiajan maalauksista leikeltyyn ja sommiteltuun maailmaan, mutta päähenkilö on vaihtunut ja samalla tätä eteenpäin ajava voima. Nyt pelaaja ohjaa naissoturia, joka käyttää uskonsotaa verukkeena omalle murhanhimolleen, ja kristinusko saa samalla julman karnevalistista kyytiä. The Procession to Calvary on matka kristinuskon pimeälle puolelle ja sen hämärille laitamille.

Peli tekijöiltä: Joe Richardson

Syyskuun puolivälissä 2023 ilmestynyt etsimispeli Antiquarium yhdistää mielenkiintoisesti old school -pelirakenteen ja tekoälyavusteisen grafiikan. Pelaaja pääsee töihin antiikkiliikkeeseen, jossa paitsi palvellaan asiakkaita myös etsitään kadonneita tai pikemminkin hajallaan olevia koriste-esineitä ja kuullaan viisauksia niiden takaa. Erilaisia tehtävätyyppejä on kuusi, ja ne toistuvat kaavamaisesti aina peräkkäin. Myös grafiikka toistaa aika paljon itseään, vai pitäisikö sanoa varioi paljon itseään, mutta se oli merkillisellä tavalla kiehtovaa. Tekoälyn tuottama epämääräisyys näyttäytyi minulle fantastisena ja sopivan haastavana.

Peli tekijöiltä: Mario RussoSeven Sails

Mystery Case Files -pelisarjan kuudes osa Dire Grove ilmestyi vuoden 2009 loppupuolella. Se jatkaa sarjan edellisen osan, Return to Ravenhurstin, jalanjäljissä täysverisenä seikkailupelinä, mutta se ei jatka Ravenhurstin tarua, vaan siinä on oma kelttiläistä mytologiaa mukaileva tarinansa. Dire Grovessa on huomattavan vähän minipelejä, ja tehtävät pyörivät nimenomaan tavaraluettelon ympärillä. Siinä ei ole kummallisia ovilukkomekanismeja, vaikka edelleen onkin kyse avaamisesta, käynnistämisestä ja sisäänpääsystä. Etsimisnäkymiä on paljon, voisi sanoa, että puuttuvien minipelien koko arvosta.

Peli tekijöiltä: Big Fish GamesAdrian Woods

Jatkoin Mystery Case Files -pelisarjan läpikäymistä sen viidennellä, 2008 ilmestyneellä osalla Return to Ravenhurst. Peli on tarinallista jatkoa sarjan kolmannelle osalle Ravenhurst. Nyt sarja hyppää kerralla seikkailupelien puolelle. Vapaa vaeltelu kartanon alueella ja tavaraluettelon käyttö yhdistyvät yhtenäiseen tarinan kaareen. Samalla oma pelihahmo nousee keskiöön kaiken kokijaksi. Kun Ravenhurstissa kerättiin puuttuvia sivuja kadonneen naisen päiväkirjaan, nyt niitä kirjoitetaan dynaamisesti oman pelihahmon muistikirjaan. Sarjan huumori korvautuu täysin kauhulla ja stereotyyppiset hahmot psykopatologisilla tapauksilla. Kummittelukaan ei ole enää pelkkien itseään toistavien ääniefektien varassa, vaan aaveet ilmestyvät elävinä hahmoina puhumaan pelaajalle. Näin pelisarja ottaa suuria askeleita eteenpäin, mutta kuinka on sen suunnan laita?

Peli tekijöiltä: Big Fish GamesAdrian Woods

Jatkoin tutustumista Mystery Case Files -etsintäpelisarjaan edeten sen kolmanteen, joulukuussa 2006 ilmestyneeseen osaan Ravenhurst. Pelisarjan sisällä Ravenhurst muodostaa oman viisiosaisen minisarjansa. Sen maailma on siis osoittautunut hedelmälliseksi sekä tarinallisesti että taloudellisesti. Mystery Case Files -pelisarjan fanien keskuudessa Ravenhurstilla on erityinen kaiku. Minutkin se voitti puolelleen, eikä aiemmin Prime Suspectia pelatessani kokema väsymys vaivannut lainkaan. Sarjan kahdesta ensimmäisestä pelistä Ravenhurstin erottaa vahva tarinallisuus, joka kokoaa pelin mekaaniset palaset yhteen ja tekee siitä mieleenpainuvan – tässä todistetaan siis hidden object -pelien siirtymää seikkailupelien puolelle. Epäilen myös Ravenhurstin aloittaneen epähuomiossa hidden object -pelien pakkomielteen lukkoihin!

Peli tekijöiltä: Big Fish GamesAdrian Woods

2011 ilmestynyt etsintä-pulmapeli-seikkailu Dracula: Love Kills on jatko-osa Dracula: Originille vuodelta 2008. Minulle se oli yllättävä ja hauska löydös. Ehkä Halloweenin siivittämänä katseeni kääntyi pelikirjastossani lojuvien kauhupelien puoleen, ja laiskalla mielellä kun olin, ajattelin, että hidden object -peli tarjoaisi kevyttä purtavaa. Luulin, että se olisi vain yksi niistä liukuhihnalla tuotetuista ja pelatuista peleistä, jotka eivät jätä varsinaista muistijälkeä tai herätä sen kummempia ajatuksia. Korkeintaan olisin vain harmistunut vahvistuksesta, miten huonoja eli kaavamaisia ja kliseisiä seikkailupelejä hidden object -pelit ovat. Olin väärässä. Dracula: Love Kills on varsin hurmaava kaikessa kaavamaisuudessaan.

Peli tekijöiltä: Frogwares

Viime vuoteni jäi aika laihaksi seikkailupelien osalta. Aloitan tämän vuodenkin, en seikkailupelillä, vaan etsintä- eli hidden object -pelillä, suositun Mystery Case Files -pelisarjan neljännellä osalla vuodelta 2007. Löysin Madame Faten vuosia sitten ja aina siitä asti se on ollut minulle eräänlainen kulttiklassikko. Se ei yritä olla seikkailupeli, kuten etsintäpelit nykyisin tapaavat (huonosti) olla. Se on kiehtovalla tavalla kaavamainen, "puhdas" etsintä- ja pulmapeli, jossa vanhojen aikojen grafiikkaa ja äänimaailmaa on yhdistelty mielikuvituksellisiksi kollaaseiksi.

Peli tekijöiltä: Big Fish GamesAdrian Woods

1996 ilmestynyt Titanic: Adventure Out of Time ennakoi mukavasti seuraavan vuoden Titanic-menestyselokuvaa ja myi hyvin sen siivellä. Reilu viikko sitten, loppuvuodesta 2017 se ilmestyi nykyaikaisille Windows-tietokoneille – virallisesti, täytyy lisätä, sillä peliä on ollut saatavilla virheellisesti oletettuna abandonwarena. Tietoisuus laivan vääjäämättömästä uppoamisesta luo tähän seikkailupeliin erityisen jännitteen. Neliosainen päätehtävä, sivutehtävät ja lukuisat henkilöhahmot tekevät siitä melko kompleksisen, ja suunnistaminen pitkässä ja monikerroksisessa laivassa on haastavaa. Asetelmallisesti ja ajankohdaltaan se toi minulla heti mieleen The Last Expressin, enkä voinut olla vertaamatta näitä kahta peliä keskenään.

Peli tekijöiltä: CyberFlixAndrew Nelson