Helmikuun alussa 2026 ilmestyi deluxe-versio puolitoista vuotta aiemmin ilmestyneestä Amiga-pelistä Roguecraft. Roguecraft on retrohenkinen, helppo ja sujuva luolastoroolipeli, jossa lahdataan hirviöitä ja kerätään kultaa. Pelin grafiikka ja äänimaailma tekivät minuun vaikutuksen – DX-versiossa vielä suuremman kuin perusversiossa. Olen iloinen saatuani uutta kaupallisen tason pelattavaa omalle A500 Minilleni. Käsittelen tässä blogipostauksessa molempia versioita, sillä ne ovat oleellisesti samanlaisia. Toki DX-version parannukset käyvät selviksi myös.

Peli tekijöiltä: Badger Punch GamesHenning LudvigsenRicki Sickenger

Jatkoin samalla roolipeli-seikkailulinjalla ja pelasin Hero of the Kingdom -sarjan kolmannen osan. Roolipeliominaisuudet ovat vahvistuneet entisestään ja samalla pelistä on tullut aiempia osia mekaanisempi. Metsästys-keräilyn lisäksi siinä on vahva painotus oman hahmon ominaisuuksien kehittämisessä. Hero of the Kingdom III:n tarina on sijoitettu oleellisesti välinäytöksiin, joissa ei ole vuorovaikutusta. Oma hahmo näkee näkyjä aiemmin tapahtuneesta samaan aikaan, kun hän häärii täyttä höyryä reaaliaikaisessa pelimaailmassa. Luonnonvarat uusiutuvat tiuhaan tahtiin eikä niiden loppumisesta ollut vaaraa.

Peli tekijöiltä: Lonely Troops

2015 ilmestynyt seikkailu-roolipeli Hero of the Kingdom II jatkaa sarjan pari vuotta aiemmin ilmestyneen ykkösosan jalanjäljissä. Aloitin sen pelaamiseen pikapuoliin ykkösosan läpipeluun jälkeen ja totesin pelin imun yhtä hyväksi, jos ei paremmaksikin. Kakkososassa kartta laajenee merille ja maan alle, ja grafiikka on noussut pykälää korkeammalle tasolle vaihtelevampine ympäristöineen ja henkilöpotretteineen. Mutta kaikki, mikä on hyväksi todettu, on säilytetty: luonnonantimien silmitön keruu, etsimistehtävät ja useat sivujuonet pääjuonen lisäksi. Tätä fantasiamaailman kolkkaa piinaavat merirosvot, jotka kaappailevat neitoja rannoilta, mukaan lukien oman hahmon pikkusisar. Hänen pelastamisekseen käännetään jokainen kivi, ja valtakunnan sankariksi päädytään siinä ohessa ikään kuin vahingossa – romanttisen kohtalonoikun kautta.

Peli tekijöiltä: Lonely Troops

Pienen slovakkistudion 2012 ilmestynyt Hero of the Kingdom oli minulle mieluisa löytö. Se on viehättävä ja helppo mutta koukuttava peli, joka sekoittaa tarinavetoiseen seikkailu-roolipeliin etsimistehtäviä. Nimen mukaisesti pelaajan kohtalona on kasvaa vaatimattomasta viljelijän pojasta valtakunnan sankariksi, kun pahikset ensin polttavat hänen kotitalonsa ja kaappaavat hänen isänsä. Vaikka pääjuonena on isän vapauttaminen ja sitten koko valtakunnan pelastaminen, ehtii oma hahmo hyvin harjoittaa metsästäjä-keräilijän elämää ja suorittaa useita pikkutehtäviä tarinan sivujuonteena. Kokonaisuudessaan pelimekaniikka toimi erinomaisesti ja klassinen fantasiamiljöö vetosi lapsekkaaseen mieleeni.

Peli tekijöiltä: Lonely Troops

Pienen saksalaisstudion syyskuussa 2016 ilmestynyt tutkimusmatkailijapeli The Curious Expedition on pitänyt minua otteessaan lähes 60 tuntia. Nautinnon ja pakonomaisuuden välillä on hienoinen ero, ja juuri sitä tässä pelissä koetellaan. Siinä yhdistyy myös kiehtovan ja toistoon perustuvan koukuttavuus. Pelissä harjoitetaan antropologiaa, arkeologiaa, metsästystä ja kaupantekoa häikäilemättömän opportunistiseen henkeen. Kunnon seikkailija ei myöskään kaihda riskejä, ja satunnaisuuteen perustuvat tapahtumat takaavat yllätyksiä.

Peli tekijöiltä: Johannes KristmannMaschinen-MenschRiad Djemili

2016 ilmestyneessä, retro- ja underground-tyylisessä roolipelissä Urban Pirate pääsee tekemään yhteiskunnallista vastarintaa – rikkomaan tabuja, jos niin halutaan nähdä. Siinä varastetaan ja kaivellaan roskiksia ruoan toivossa, spreyataan junia, vallataan taloja omin periaatteellisin oikeuksin ja poltellaan ruohoa. Tavoitteena on selviytyminen kaupunkimaailmassa vailla varsinaista työtä. Hauskaa se oli tiettyyn pisteeseen, mutta päivittäiset rutiinit alkoivat pian jäytämään: varastaminen ei tuntunut missään ja partyt olivat aina samanlaisia.

Peli tekijöiltä: Baby DukaBD Games

Tämä peli tuskin esittelyä ja suositustani kaipaa, mutta eräänlaisen rehellisyyden nimissä nostan sen Samoojaan. Olen käyttänyt pelaamiseen helposti liki 40 tuntia, joista kaksitoista aivan viime aikoina. Vuonna 2014 ilmestynyttä This War of Minea on palkittu ja kehuttu ylenpalttisesti, ja voin itsekin vain todistaa, että se on hyvin koukuttava ja koskettava samaan aikaan. Kesällä 2016 siihen ilmestyi lisäosa The Little Ones. Ajatus lapsista sodan keskellä sai sydämen särkemään jo valmiiksi, ja olin vähällä välttää sen asentamisen.

Peli tekijöiltä: 11 bit studios

Tein kaksi indie-löytöä tämänkesäisestä Gog.comin alennusmyynnistä. Ne eivät ole osuneet kohdalle aiemmin, ehkä johtuen kohtuullisen vähäisestä näkyvyydestä, ehkä omasta syrjivästä katseestani. Kumpikin on joka tapauksessa löytänyt vahvaa fanikantaa, ja täytyy sanoa, että 2014 ilmestynyt Always Sometimes Monsters hurmasi minutkin. Pelin naiivin söpön kuoren alle kätkeytyy vakavaa tematiikkaa.

Peli tekijöiltä: Vagabond DogJustin Amirkhani

Shadowrun Returns -roolipelisarjan kolmas itsenäinen osa ilmestyi elokuun loppupuolella 2015. Se on vahvaa jatkoa edellisille osille. Tarina, ympäristö ja hahmot ovat uusia, ja hahmonhallintaan on tullut uusia elementtejä, mutta laajempi pelimaailma ja strateginen ulottuvuus ovat yhteisiä. Shadowrun Hong Kong on korkeimman luokan indiepeli, jos sitä sellaiseksi voi enää edes sanoa; se on hioutunut, kehittynyt ja laaja.

Peli tekijöiltä: Jordan WeismanMitch GitelmanHarebrained Schemes