Jatkoin Dark City -etsimispelisarjan parissa sen kolmannella, Wieniin sijoittuvalla osalla vuodelta 2019. Wienin oopperatalo on saanut oman kummituksensa, joka jättää uhkaavia viestejä ja omaa puumerkkiään sinne tänne. Jotain tuntuu kummituksella olevan pahasti hampaankolossa. Etsivämme kutsutaan paikalle selvittämään tapausta, joka johtaa hänet paljastamaan toksisen työpaikan salaisuudet. Asetelma on kiinnostava, mutta tarina jää aukkoiseksi. Audiovisuaalisesti ja pelillisesti sarjan kolmas osa on hyvin ensimmäisen ja toisen osan kaltainen.

Peli tekijöiltä: 4Friends Games

Pelasin Dark City -sarjan kakkososan heti ensimmäisen osan perään. Müncheniin sijoittuva kakkososa ilmestyi loppuvuodesta 2018, ja siinä jahdataan ihmissutta Oktoberfestin merkeissä. Yhtäläisyydet ensimmäiseen sarjan osaan ovat ilmeiset. Tapaus on kuitenkin uusi ja erilainen ja saa itse asiassa yllättävän käänteen, koska realistinen etsivähahmomme todistaa jotain uskomatonta. Tämä tuntuu vievän sarjaa voimakkaasti fantasian suuntaan verrattuna ensimmäisen osan realistisempaan draamaan. Kerronallisesti on myös tullut kokeellisuutta ja pahis on uskottavampi. Pelillisesti liikutaan samoilla mailla, grafiikka on kuin samasta puusta veistettyä ja musiikki niin samankaltaista, että epäilin sitä kierrätetyksi. Eroavaisuudet tekivät pelin minulle kuitenkin pelaamisen arvoiseksi.

Peli tekijöiltä: 4Friends Games

Palasin hidden object -seikkailujen pariin sarjalla Dark City, jossa vieraillaan kuuluisissa kaupungeissa hyödyntäen paikallista historiaa ja legendoja. Dark City: London, vuodelta 2017, on sarjan ensimmäinen osa. Se on visuaalisesti, tunnelmallisesti ja pelillisesti lupaava aloitus, mutta sen dekkaritarina jättää piinallisesti tärkeitä kysymyksiä auki. Peli edustaa varhaista modernia HOPA-suunnittelua (Hidden Object Puzzle Adventure), jossa seikkailupelimäisen tarinan ja tavaraluettelon käytön oheen liitetään etsimisnäkymiä ja minipulmapelejä. Uudempiin peleihin verrattuna se on melko suoraviivainen ja sisältöä on vähemmän.

Peli tekijöiltä: 4Friends Games

Sierra On-Linen legendaarinen Leisure Suit Larry in the Land of the Lounge Lizards on ensimmäisiä graafisia seikkailupelejä, joissa omaa hahmoa pystyy liikuttamaan pelimaailmassa reaaliajassa mutta muut käskyt kirjoitetaan vielä tekstiparseriin. Peli on kiinnostava myös uudelleen tehtyjen versioidensa takia. VGA-versiossa vuodelta 1991 grafiikka ja äänet nousevat arkaaiselta tasolta ysäritasolle ja vuoden 2013 versiossa silmää ja korvaa hyväilevälle HD-tasolle. Pelasin nämä kolme eri versiota yhteen pötköön ja ajattelin pureutua pelin taustoihin ja eri versioihin Samoojassa, vaikka pelistä on tähän mennessä varmasti sanottu jo kaikki mahdollinen ja sen maine on suuri.

Peli tekijöiltä: Sierra On-LineAl LoweN-Fusion Interactive

En tiedä, miksi minulla meni näin kauan löytää Rewind, Mystery Case Files -pelisarjan 17. osa. En siis ole pelannut sarjan osia mitenkään järjestyksessä, vaan jonkinlaisen vetovoiman mukaan. Ehkä pelin visuaalinen imago (mainoskuva) ei vedonnut eikä Big Fish Gamesin pelikuvauskaan paljasta, mistä oikeastaan on kyse, mutta pelin nimi ja pelaajat sen kyllä kertovat: se on matka muistoihin. Rewind on useammallakin tapaa taaksepäin kelaamista. Pelimekaniikaltaan se on yhdistelmä neljää ensimmäistä pelisarjan osaa eli juuri niitä puhtaita etsimispelejä ennen seikkailupelielementtien tunkeutumista sarjaan. Se myös kerää yhteen menneiden pelien hahmoja, ja pelaajan vanha vastustaja, Charles Dalimar, on jälleen kerran aiheena – tosin vain taustavaikuttajana, sillä pääosassa häärii Charlesin poika Victor. Victor on sössinyt aikakoneen säätöjen kanssa ja sekoittanut aikajanat. Pelaajan tehtävänä on palauttaa omilta aikajanoiltaan irti reväistyt hahmot takaisin. Hupsua kuin mikä, mutta minähän tykkäsin!

Peli tekijöiltä: Eipix Entertainment

2016 ilmestynyt synkkätunnelmainen hidden-object-seikkailu Adam Wolfe erottuu etsimispelien valtavirrasta vakuuttavalla tavalla. Pelin nimihenkilö Adam Wolfe on mustaan nahkarotsiin pukeutunut yksityisetsivä, joka on erikoistunut paranormaaleihin tapauksiin. Hänen asenteensa on kuitenkin realistinen ja "tervejärkinen" – ei kuitenkaan varsinaisesti skeptinen, sillä hän pitää demoneitakin siinä määrin todellisina, että ampuu niitä. Adam on mieleenpainuva ja ristiriitainen hahmo, ja hänen neliosainen tarinansa on melko kompleksinen eikä todellakaan onnellinen. Peli onnistuu sulauttamaan etsimistehtävät osaksi tarinaa erittäin hyvin. Se on samaan aikaan radikaali ja kypsä.

Peli tekijöiltä: Mad Head Games

Victorian Mysteries -pelitrilogian kolmas ja viimeinen osa, The Yellow Room, ilmestyi 2012. Se muistuttaa jo paljon nykyaikaisia hidden object -pelejä, joissa etsimisnäkymät ovat tehneet tilaa seikkailupelimäisille tavaraluettelotehtäville ja pulmapelejä edustaville minitehtäville. Peli perustuu Gaston Leroux'n 1907 ilmestyneeseen suljetun huoneen arvoitukseen Le mystère de la chambre jaune (suomeksi Keltaisen huoneen salaisuus). The Yellow Room onnistuu alkuperäisen tarinan kertomisessa edeltäjiään paremmin. Pelaaja toimii mestarisalapoliisi Rouletabillen avustajana, Sainclairina, joka on myös kirjan kertoja.

Peli tekijöiltä: Craig HollandFreeze Tag

Victorian Mysteries -pelisajan toinen, 2010 ilmestynyt osa Woman in White laajentaa sarjaa pelkistä etsimisnäkymistä ja mekaanisista minipeleistä kohti täysveristä seikkailupeliä. Nyt ote on tarinallinen ja tavaraluettelo aidosti monipaikkainen. Myös tämä peli perustuu Wilkie Collinsin samannimiseen kirjaan. Nyt ei etsitä syyllistä varkauteen, vaan paljastetaan valkopukuisen naisen mysteeri kaikessa monipolvisuudessaan. Pelikokemukseni jäi melko valjuksi. Viktoriaaninen miljöö ei herättänyt ihastusta ja etsimisnäkymätkin olivat turhan helppoja. Audiovisuaalisesti sarjan toinen osa on kuitenkin ensimmäistä laadukkaampi.

Peli tekijöiltä: Craig HollandFreeze Tag

2017 ilmestynyt pulmapeli-seikkailu The Sexy Brutale on audiovisuaalinen pamaus vailla vertaa. 1920-luvun fantasiakartanoon sijoittuva murhamysteeri vei minut mennessään, vaikkakin takellellen. Pelaajan ohjaama hahmo, pappi Lafcadio herää samaan painajaiseen yhä uudelleen, aina samaan lauantaihin, kun markiisi on kutsunut ystävänsä koolle. Hänen on selvitettävä, mitä kartanossa oikein on tekeillä ja kuinka aikasilmukka voisi olla murrettavissa. Vaikka oman toiminnan ajoittaminen tarkasti on pelissä oleellista, kartanon perusteellinen tutkiminen ja vieraiden ja palveluskunnan vakoileminen ottaa oman aikansa. Pelin sympaattinen grafiikka tekee kauhusta ja pimeästä okkultismista harmittoman tuntuista, ja sen svengaava musiikki pitää yllä reipasta mielentilaa.

Peli tekijöiltä: Cavalier Game StudiosTequila Works

Jatkoin samalla roolipeli-seikkailulinjalla ja pelasin Hero of the Kingdom -sarjan kolmannen osan. Roolipeliominaisuudet ovat vahvistuneet entisestään ja samalla pelistä on tullut aiempia osia mekaanisempi. Metsästys-keräilyn lisäksi siinä on vahva painotus oman hahmon ominaisuuksien kehittämisessä. Hero of the Kingdom III:n tarina on sijoitettu oleellisesti välinäytöksiin, joissa ei ole vuorovaikutusta. Oma hahmo näkee näkyjä aiemmin tapahtuneesta samaan aikaan, kun hän häärii täyttä höyryä reaaliaikaisessa pelimaailmassa. Luonnonvarat uusiutuvat tiuhaan tahtiin eikä niiden loppumisesta ollut vaaraa.

Peli tekijöiltä: Lonely Troops