Jatkoin Dark City -etsimispelisarjan parissa sen kolmannella, Wieniin sijoittuvalla osalla vuodelta 2019. Wienin oopperatalo on saanut oman kummituksensa, joka jättää uhkaavia viestejä ja omaa puumerkkiään sinne tänne. Jotain tuntuu kummituksella olevan pahasti hampaankolossa. Etsivämme kutsutaan paikalle selvittämään tapausta, joka johtaa hänet paljastamaan toksisen työpaikan salaisuudet. Asetelma on kiinnostava, mutta tarina jää aukkoiseksi. Audiovisuaalisesti ja pelillisesti sarjan kolmas osa on hyvin ensimmäisen ja toisen osan kaltainen.

Peli tekijöiltä: 4Friends Games

Pelasin Dark City -sarjan kakkososan heti ensimmäisen osan perään. Müncheniin sijoittuva kakkososa ilmestyi loppuvuodesta 2018, ja siinä jahdataan ihmissutta Oktoberfestin merkeissä. Yhtäläisyydet ensimmäiseen sarjan osaan ovat ilmeiset. Tapaus on kuitenkin uusi ja erilainen ja saa itse asiassa yllättävän käänteen, koska realistinen etsivähahmomme todistaa jotain uskomatonta. Tämä tuntuu vievän sarjaa voimakkaasti fantasian suuntaan verrattuna ensimmäisen osan realistisempaan draamaan. Kerronallisesti on myös tullut kokeellisuutta ja pahis on uskottavampi. Pelillisesti liikutaan samoilla mailla, grafiikka on kuin samasta puusta veistettyä ja musiikki niin samankaltaista, että epäilin sitä kierrätetyksi. Eroavaisuudet tekivät pelin minulle kuitenkin pelaamisen arvoiseksi.

Peli tekijöiltä: 4Friends Games

Palasin hidden object -seikkailujen pariin sarjalla Dark City, jossa vieraillaan kuuluisissa kaupungeissa hyödyntäen paikallista historiaa ja legendoja. Dark City: London, vuodelta 2017, on sarjan ensimmäinen osa. Se on visuaalisesti, tunnelmallisesti ja pelillisesti lupaava aloitus, mutta sen dekkaritarina jättää piinallisesti tärkeitä kysymyksiä auki. Peli edustaa varhaista modernia HOPA-suunnittelua (Hidden Object Puzzle Adventure), jossa seikkailupelimäisen tarinan ja tavaraluettelon käytön oheen liitetään etsimisnäkymiä ja minipulmapelejä. Uudempiin peleihin verrattuna se on melko suoraviivainen ja sisältöä on vähemmän.

Peli tekijöiltä: 4Friends Games

Leisure Suit Larryn vanavedessä mieleeni palasi myös Steve Purcellin sarjakuvaan perustuva seikkailu Sam & Max Hit the Road. Se on LucasArtsin kultakauden tuotantoa vuodelta 1993 ja klassikko siinä missä The Secret of Monkey Island ja Indiana Jones and the Fate of Atlantiskin. Ihmisenkaltaiset koira ja pupujussi, Sam ja Max, toimivat freelance-poliiseina ratkoen kummia juttuja. Peli on täynnä nokkelaa dialogia, hullunkurisia hahmoja ja absurdeja käänteitä. Myös tämä peli, Leisure Suit Larryn tavoin, edellyttää amerikkalaisen populaarikulttuurin tuntemusta, jotta vitsit avautuisivat täydellisesti. Siinä on myös viittauksia edellisiin LucasArtsin peleihin. Hauska se minusta kuitenkin on, vaikka kaikki sanakäänteet ja vitsit eivät aivan aukeaisikaan. Maxin puheenparren sopimattomuuden kyllä tajuaa, ja tehtävät ja niiden ratkaisut ovat villejä. Peli tarjoaa upeaa pikseligrafiikkaa ja loistavaa ääninäyttelyä, ja animaatioihin on todella panostettu.

Peli tekijöiltä: LucasArtsSteve Purcell

2016 ilmestynyt synkkätunnelmainen hidden-object-seikkailu Adam Wolfe erottuu etsimispelien valtavirrasta vakuuttavalla tavalla. Pelin nimihenkilö Adam Wolfe on mustaan nahkarotsiin pukeutunut yksityisetsivä, joka on erikoistunut paranormaaleihin tapauksiin. Hänen asenteensa on kuitenkin realistinen ja "tervejärkinen" – ei kuitenkaan varsinaisesti skeptinen, sillä hän pitää demoneitakin siinä määrin todellisina, että ampuu niitä. Adam on mieleenpainuva ja ristiriitainen hahmo, ja hänen neliosainen tarinansa on melko kompleksinen eikä todellakaan onnellinen. Peli onnistuu sulauttamaan etsimistehtävät osaksi tarinaa erittäin hyvin. Se on samaan aikaan radikaali ja kypsä.

Peli tekijöiltä: Mad Head Games

Victorian Mysteries -pelitrilogian kolmas ja viimeinen osa, The Yellow Room, ilmestyi 2012. Se muistuttaa jo paljon nykyaikaisia hidden object -pelejä, joissa etsimisnäkymät ovat tehneet tilaa seikkailupelimäisille tavaraluettelotehtäville ja pulmapelejä edustaville minitehtäville. Peli perustuu Gaston Leroux'n 1907 ilmestyneeseen suljetun huoneen arvoitukseen Le mystère de la chambre jaune (suomeksi Keltaisen huoneen salaisuus). The Yellow Room onnistuu alkuperäisen tarinan kertomisessa edeltäjiään paremmin. Pelaaja toimii mestarisalapoliisi Rouletabillen avustajana, Sainclairina, joka on myös kirjan kertoja.

Peli tekijöiltä: Craig HollandFreeze Tag

2009–2012 ilmestynyt Victorian Mysteries -pelitrilogia kulkee hidden object -kestosuosikkisarja Mystery Case Filesin jalanjäljissä. Omintakeisten taustatarinoiden sijaan The Moonstone, Woman in White ja The Yellow Room lainaavat kuitenkin kirjallisuudesta: Wilkie Collinsin ja Gaston Lerouxin uraauurtavista dekkariklassikoista. Kiinnostuin peleistä nimenomaan kirjasovituksina. Hidden object -, pulma- tai seikkailupeleinä niissä ei ole mekaniikaltaan mitään erityistä. Epäröin sanoa niitä mukiinmeneviksi, mutta pelattavia ja helppoja ne ovat kyllä, ja sekä itse pelien että tarinoiden historiallisuus vetosi minuun. Käsittelen tässä blogitekstissä peleistä ensimmäistä ja palaan kahteen muuhun jonkin ajan kuluttua omissa kirjoituksissaan.

Peli tekijöiltä: Craig HollandFreeze Tag

Tämän vuoden huhtikuussa ilmestynyt Chinatown Detective Agency on lähitulevaisuuden Singaporeen sijoittuva pulmapeli-seikkailu. Siinä suhataan metrolla ympäri kaupunkia ja välillä lennetään maailmalle. Pelaajan ohjaama hahmo, nuori Amira Dharma on entinen Interpolin poliisi, joka on ryhtynyt yksityisetsiväksi. Hänen päätyönkuvansa muodostuu tiedonhausta ja erilaisista arvoituksista, jotka laajentuvat pelin ulkopuolelle internetiin. Vaikka Amiran todellisuus ja hänen ratkomansa tapaukset murhista korruptioon kertovat karua tarinaa, on peli kuitenkin lämminhenkinen, sillä Amira löytää oman tukiryhmän. Chinatown Detective Agencyllä on heikkoutensa ja epätäydellisyytensä, mutta pelikokemukseni oli sujuva ja pidin pelin ideasta paljonkin.

Peli tekijöiltä: General Interactive Co.Mark Fillon

2012 ilmestynyt Shadow Lake on viimeinen Adrian Woodsin ja Big Fish Gamesin sisäisen pelistudion toteuttama Mystery Case Files -pelisarjan osa. Sen jälkeen sarjaa ovat jatkaneet muut pelistudiot, vaikka brändi on yhä Big Fish Gamesin ja se julkaisee sitä. Aloitin Shadow Laken pelaamiseen melko lailla suoraan Escape from Ravenhurstin jälkeen, ja ensireaktioni oli, että se on ruma ja ankeahko. Tyylillisesti Shadow Lake on realistinen ja rakenteeltaan varsin yksinkertainen. Fantastisen Escape from Ravenhurstin jälkeen se ikään kuin palautti maan pinnalle, vaikka tarina onkin yliluonnollinen meedioineen ja kirottuine sarvineen. Minusta tuntuu kuin pelisuunnittelija Adrian Woodsista olisi lypsetty viimeiset pisarat ja sitten pujottauduttu aidan välistä. Ihan siisti peli kuitenkin on, hyvin kasuaali, eikä pelikokemukseni mitenkään surkea ollut.

Peli tekijöiltä: Big Fish GamesAdrian Woods

Mystery Case Files -pelisarjan kahdeksannessa ja samalla Ravenhurst-sarjan kolmannessa osassa Escape from Ravenhurst oma agenttihahmo palaa Ravenhurstin kartanoon, vaikka se on palanut poroksi. Kartanon herra, vampyyrimäinen psykopaatti Charles Dalimar on yhä voimissaan. Emma, Rose ja tämän kaksostytöt 1800-luvun lopulta ovat yhä miehen vankina, ja nyt Dalimar pumppaa paranormaalia energiaa myös muista kyläläisistä. Nyt sarjassa otetaan kaikki irti Charles Dalimarin hulluudesta. Paikoin sekä grafiikan että tehtävänannon irvokkuus sai minut voimaan jopa huonosti, mikä täytyy tulkita onnistumiseksi pelisuunnittelussa ja -toteutuksessa. Escape from Ravenhurst on hidden object -peliksi erittäin korkeatasoinen. Etsimisnäkymät, joista haetaan kohteita sanalistojen mukaan, ovat nyt väistyneet päätehtävätyyppinä ja niiden paikan ovat ottaneet muuttuvat kohteet eli morphing objects. Nyt tästä kiehtovasta tehtävätyypistä saa nauttia oikein olan takaa. Peli esittelee myös aivan uuden etsimistehtävätyypin, jossa pitää löytää ympäristöistä vastinpari pienelle kuva-aiheelle.

Peli tekijöiltä: Big Fish GamesAdrian Woods