Dark Town Secrets: The Last Burger Collector's Edition (2026)
Legacy Gamesin "lopputarkastuksessa" mukaani tarttui myös toinen etsimispeli: Dark Town Secrets: The Last Burger Collector's Edition. Sekin on melko puhdas etsimispeli, joka ei yritä olla seikkailupeli, vaikka peliin on kyllä kunnollinen tarina istutettu ja siinä on onnistuttu melko hyvin. Peliä on verrattu jopa Mystery Case Files: Madame Fateen, joka kuuluu kestosuosikkieni listalle, mutta kestääkö se vertailun siihen? Etsimisnäkymät tarjosivat minulle sopivasti haastetta ja olin niistä jopa ilahtunut. Pulmapelijaksot olivat sen sijaan erittäin helppoja ja vaativat lähinnä vain kärsivällisyyttä: palapelejä vino pino. Pelin takana oleva studio tarjosi minulle myös yllätyksen.
JetDogsin taustaa
Dark Town Secrets: The Last Burgerista vastaa JetDogs-niminen pelistudio. Se on nykyisin viralliselta nimeltään JetDogs Studios Oy ja rekisteröity Suomeen vuodesta 2015 lähtien. Peli ei todellakaan vastaa kuvaani suomalaisista peleistä, ja siinä mielessä löydös oli yllättävä. Mutta toki Suomenkin peliskeneen mahtuu monenlaista toimijaa. Alun perin mobiililaitteilta alkanut esiinmarssi on laajentunut PC-peleihin ja isommat toimijat ovat saaneet rinnalleen pienempiä ja indie-tekijöitä.
Pelit ovat tietysti kansainvälinen laji. Niiden parissa työskentelevät tulevat Suomessakin monesta eri maasta. Näin on myös JetDogsin laita, joka perustettiin vuonna 2005 Venäjän Pietarissa ja joka päätyi sitten Kyproksen kautta Suomeen. Firman perustaja ja toimitusjohtaja on Artem Kirillovskii, ja Igor Minaev on toiminut usein pääsuunnittelijana. En kuitenkaan saanut selville Dark Town Secrets: The Last Burgerin tarkempia tekijätietoja, mikä on aika tyypillistä kasuaalipeleissä; tekijätietoa ei tuoda aktiivisesti esiin vaan sen sijaan julkaisija kuten Big Fish Games korostuu.
JetDogsille on kertynyt jo aika kunnioitettava pelikatalogi. Kasuaalipelaajana tunnistan ainakin 12 Labours of Hercules -ja Alicia Quatermain -ajanhallintapelisarjat ja Shopping Clutter -etsimispelit. Dark Town Secrets: The Last Burger on sekin osa vastikään alkanutta sarjaa, sen toinen osa. Ensimmäisessä osassa Lost Lulu etsitään kadonnutta koiraa. Molemmista peleistä huokuu tietynlainen groteski huumori ja camp-henkisyys.
Hampurilaisbaarissa haiskahtaa
Dark Town Secrets: The Last Burger on makaaberi, hampurilaisbaariin kytkeytyvä rikos- ja murhamysteeri. Pelaaja ohjaa yksityisetsivä Casey Monroeta, joka toimii yhteistyössä ystävänsä, poliisi Serenan kanssa. Näpsäkän näköistä Serenaa pääsee näkemään ja kuulemaan paljon pelin aikana. Mielessäni kuvittelin pelin sijoittuvan jonnekin Yhdysvaltojen itärannikolle. Hämmennystä aiheutti joillain hahmoilla oleva brittiaksentti, mutta kai he sitten olivat maahanmuuttajia?
Casey ja Serena tapaavat pitkästä aikaa ja ovat menossa hampurilaiselle, kun Serena kertoo, että poliisi on saanut ilmoituksen oudoista tapahtumista samaisella alueella. Näin tutkimus saa alkunsa ja jäljet johtavat hampurilaisbaariin. Menestyksekkäällä pikaruokayrityksellä on mafiakytkös, ja keittiölle toimitettavissa tai siellä olevissa lihaerissä on jotain epäilyttävää. Paitsi mafiasta, tarina kertoo lapsuuden ajalta periytyvästä kaunasta, joka saa aikuisena karmean koston muodon.
Vertaus Madame Fateen
Pelin hahmot ovat eksentrisiä ja liioiteltuja, on tivoliteemaa ja meediokin löytyy, mikä selittänee sen, että The Last Burgeria on verrattu Madame Fateen. Madame Fate viittaa jonnekin 1920–1950-luvuille, kun taas The Last Burgerissa liikutaan jossain 1980–1990-luvuilla, mitä ei tosin voi päätellä ehkä mistään muusta kuin automalleista. Olen arvioinut Madame Faten aiemmin Samoojassa.
Madame Fate on myös vahvasti fantastinen ja The Last Burger enemmän arkinen. Mutta tyylillisesti uidaan melkein samoissa vesissä: on groteskia, mustaa huumoria ja karikatyyrimäisiä hahmoja. Madame Fatessa hahmoja on tosin kokonainen galleria, ja The Last Burgerissa täytyy tyytyä kouralliseen, koska joukkoon mahtuu melko realistisiakin hahmoja.
Madame Fatessa äänimaailma on yhtä ilotulitusta, mutta The Last Burgerissa ääniefektien sijaan korostuu taustamusiikki ja ääninäyttely. The Last Burgerin musiikki on aika erikoista, aasialaiseen vivahtavaa. En ollut varma sen sopivuudesta, mutta ehkä se loi sellaista vinksahtanutta tunnelmaa. Hahmot ovat ääninäyteltyjä ja grafiikan mukaisesti yliampuvasti.
Etsimistä ja palapelejä
Dark Town Secrets: The Last Burger rakentuu etsimisnäkymille. Ne ovat myös pääasiallinen tarinankerronnan muoto. Löytyy jos jonkinlaista selitystä sille, miksi tila on niin sekaisin ja jotain pitää hakea. Varsinaisesti pelissä haetaan todisteita tai johtolankoja, ja niitä löytyy etsimisnäkymistä vain yksittäin. Joka tapauksessa etsimisnäkymät on maisemoitu osaksi tarinaa hauskan hyvin ja siitä voi aina antaa kiitosta.
Etsimisnäkymiä on neljää tyyppiä: sanalistan mukaan hakemista, lajin mukaan hakemista, siluettien mukaan hakemista ja parien etsimistä. Haettavat kohteet eivät näy kerralla kaikki, vaan päivittyen erissä. Minulle ne tarjosivat sopivasti haastetta, vaikka toki vaikeampaakin olisi voinut olla. Parien hakeminen oli minusta toteutettu erityisen hyvin, sillä parit eivät olleet visuaalisesti identtisiä keskenään. Myös tavanomaisemmissa etsimisnäkymissä kohteita oli piilotettu poikkeavan värityksen avulla.
Etsimisnäkymiä on yhteensä 28. Silloin tällöin, itse asiassa 7 kertaa, vaihtelua tuo pulmatehtävä. Ne ovat voittopuolisesti erilaisia palapelimukaelmia. Lisää palapelejä tulee Collector's Editionin mukana, ja bonusmateriaaleihin lukeutuu myös lisäluku, jossa etsitään meedion kadonnutta tytärtä. Käytin läpipeluuseen noin kolme ja puoli tuntia ja bonuslukuun noin tunnin lisää.
Loppuarvio
Dark Town Secrets: The Last Burger Collector's Editionia voi sanoa klassiseksi etsimispeliksi, joka ei ole hairahtunut seikkailupelien tielle. Se on paluuta juurille. Minua tietysti ilahduttaa, että peli vuodelta 2026 tekee niin. Puhtaat etsimispelit eivät ole kuolleet! The Last Burger myös osoittaa, että tarina on mahdollista rakentaa mukaan ilman seikkailupelimäistä pelimekaniikkaa.
Mutta näitä dekkareitahan riittää. Todisteiden etsiminen tavaroiden sekasotkusta on jotenkin niin otollinen ajatus. Omaperäisyyttä ja kekseliäisyyttä kaipaisin lisää. Toki The Last Burgerin murhatapaus on verrattoman karmea psykologisine perusteluineen.
Dark Town Secrets: The Last Burger Collector's Edition tarjosi minulle sopivassa suhteessa kevyttä ja haastavaa etsittävää. Pulmapelit olivat lähes pelkästään palapelejä, joiden ratkaiseminen vaatii vain kärsivällisyyttä. Annan pelikokemukselleni kokonaisarvosanaksi 57/100.
Saatavuus
Dark Town Secrets: The Last Burger ja Dark Town Secrets: The Last Burger Collector's Edition ovat saatavilla Windows- ja macOS-tietokoneille. Collector's Edition on saatavilla myös Playstation 5:lle.