Joulukuussa 2012 ilmestynyt The Cat Lady on masennusta ja itsetuhoisuutta käsittelevä kauhuseikkailupeli. Siinä ollaan sarjamurhaajien jäljillä ja kuolema on jatkuvasti läsnä. Minulle pelikokemus oli sairaalloinen ja kammottava, enkä pystynyt pelaamaan sitä kovin pitkissä rupeamissa. Monet pelaajat ovat kuitenkin kokeneet sen jopa terapeuttiseksi.

Jatkoin itseni haastamista kauhupeleillä viimekertaisen The Black Mirrorin jälkeen, tällä kertaa aivan toisenlaisella, rumuuden estetiikkaa noudattavalla ja säälimättömästi hahmojaan ja aihettaan auki repivällä indiepelillä. Sen on suunnitellut puolalaislähtöinen, Englannissa asuva Remigiusz Michalski, jonka edellinen ja samalla ensimmäinen peli Downfall myös käsitteli mielenterveyttä kauhupelin muodossa. Kyse ei ole ymmärtämättömällä ja pinnallisella tavalla hulluudella mässäilystä, vaan tekijän näkökulma on vakava ja realistinen. Michalski kertoo haastattelussa The Cat Ladystä ja sen yhteydestä omaan elämäänsä.

Kuoleman molemmin puolin

Pelaaja ohjaa reilu nelikymppistä Susan Ashworthiä, jonka ainoat ystävät ovat kissoja. Hän on elämäänsä täydellisen väsynyt ja päätyy tekemään itsemurhan lääkkeillä. Mutta kuolema ei olekaan vapautus. Susan joutuu palaamaan takaisin elämään ja tällä kertaa kuolemattomana. Mitä tahansa tapahtuukin, hän herää aina eloon – todellinen painajainen ihmiselle, joka nimenomaan haluaisi kadota.

Susan parvekkeellaan. Vasemmalla alhaalla stressin ja hyvän olon kuvastajat, joihin oma toiminta vaikutti. Susan meni kuitenkin väkisellä "punaiselle" ja romahti. Oikealla oleva viritelmä on variksenpelätin, jonka kyhääminen oli yksi tehtävistä.

Pelissä liikutaan todellisuuden eri tasoilla ja joitain osuuksia pelataan tarinallisen takautuman muodossa. Reaalimaailmasta siirrytään helposti toiselle tasolle, milloin lääketokkuran tai tajuttomuuden, milloin unen tai kuoleman kautta. En kokenut peliä sinänsä sekavaksi tai epäjohdonmukaiseksi, palaset sopivat hyvin yhteen. Pidän tätä kerronnallista vaihtelevuutta The Cat Ladyn suurimpana ansiona.

Kuoleman rouva, Toukkien kuningatar, antaa Susanin tehtäväksi tuhota viisi "parasiittia", vain siten hän voi lunastaa itselleen kuolevaisuuden takaisin. Parasiitit osoittautuvat sarjamurhaajiksi. Minussa tämä aiheutti pettymyksen: olisin toivonut jotain vähemmän tavanomaista ja oivaltavampaa. Toisella tapaa ihmisiä tyhjiin imeviä ilmiöitä ja toisia ihmisiä on olemassa, ja todellisuudessa ne ovat varmasti yleisempiä kuin sarjamurhaajat. Niitä ei ole niin helppoa tunnistaa, koska ne eivät näyttäydy ulkoisesti uhkaavina vihollisina, vaan toimivat ennemminkin ihmisen oman sisimmän kautta. Mutta murhaaminen teemana toki sopii pelin teemaan, sillä sarjamurhaajat herättävät Susanissa halun elää ja puolustaa toisten elämää eli antaa elämälle sille kuuluva arvo.

Yksi sarjamurhaajista kiduttaa uhriaan. Susanin täytyi lävistää hänet tavaraluettelossa olevalla tangolla. Sen vieressä oleva nuken pää oli ainut esine, jolle en löytänyt käyttöä pelissä.

Pelattavuus ja tehtävät

Pelaaminen tapahtuu kokonaan näppäimistön avulla. Se oli minusta helppoa ja selkeää. Käytössä ovat nuolinäppäimet ohjaamiseen ja valitsemiseen, enter vahvistamiseen ja välilyönti tekstiosuuksien jouduttamiseen. Sekä liikkuminen, katsominen, tutkiminen, toiminta, tavaraluettelon käyttäminen että keskustelut hoituvat näin.

Susan ja hänen ystävänsä menossa portaikkoon. Listalta valitaan kerros nuolinäppäimellä ja painamalla enteriä.

The Cat Ladyssä on paljon keskusteluja ja useampia ei-vuorovaikutteisia, elokuvallisia kohtauksia.

Hoitajaa piinaamassa. Alhaalla valittavat repliikkivaihtoehdot.

Pelin tehtävät ovat melko suoraviivaisia, ja pääsääntöisesti pystyy suorittamaan vain yhtä tehtävää kerrallaan, mikä tekee pelistä hyvin lineaarisen. Vaikka pelissä liikutaan paljon reaalimaailman ulkopuolella, koin tehtävät loogisiksi. Pidän pelisuunnittelua tältä osin hyvänä.

Tavaraluettelon käyttö oli helppoa ja tavaroita käytettiin yksinkertaisella use-käskyllä.

Audiovisuaalisuus

The Cat Ladyn grafiikka on toteutettu sekatekniikalla. Siinä on käytetty sekä valokuvia että käsin tehtyä grafiikkaa ja voimakasta kuvankäsittelyä. Tulos on kollaasimainen, ruma ja kauhistuttavakin, mutta mielenkiintoinen ja omaa estetiikkaansa noudattavana tavallaan tyylikäs.

Muuten voittopuolisesti harmaasävyisessä grafiikassa yksittäiset värit ja ajoittaiset täysväriset näkymät nousevat voimakkaasti esiin.

Ääniefekteissä olisin kaivannut vähän enemmän vaihtelua. Ympäristöäänet eivät olleet vaikuttavia, mutta täyttivät tehtävänsä. Pelin musiikista en kauheasti välittänyt, mutta vaihtoehtorockina se myötäili ihan hyvin pelin maailmaa. Jostain syystä odotan peleissä aina olevan elektronista musiikkia, ja kun sitten jotain ihmistuottoista tulee eteen, varsinkin laulettua, koen sen häiritsevänä tyylirikkona.

Pelin ääninäyttely oli mielestäni loistavaa. Näyttelijät todella herättivät hahmot eloon ja tekivät heistä paljon inhimillisempiä. Heidän vuokseen keskinkertaisia dialogeja oli mukavakin kuunnella. Keskinkertaisuudella tarkoitan repliikkien ennalta arvattavuutta ja sitä, ettei niiden takana oleva ajattelu pääse tavanomaista ajattelua syvemmälle. Sitä voi perustella realistisuudella, mutta ajattelen, että tällaisen pelin pitäisi pystyä valaisemaan vaikeita aiheita tarjoamalla oivalluksia eikä vain sitä, mikä on päällimmäisenä ja ilmeisimpänä. En myöskään ymmärrä kostomentaliteettia tapana voittaa masennus.

Loppuarvio

The Cat Lady on synkkä tarina, jonka vasta lopussa alkaa näkyä valoa Susanin nuoren ystävän muodossa. Koin hänet hyvin positiivisesti. Mutta ystäväkin on tuomittu kuolemaan. Pelissä on ymmärtääkseni useampia mahdollisia loppuja pelaajan valinnasta riippuen. Itse onnistuin palauttamaan Susanin elämänhalun ystävän kuolemasta huolimatta.

Viihteenä tämä peli on joko kieroutunutta tai hyvin vakavaa. Siihen ryhtyvä saa varautua useamman tunnin kestävään, mahdollisesti piinalliseen, mutta vaihtelevaan pelikokemukseen.

Yleisarvioksi The Cat Ladylle annan 72 pistettä sadasta.

Saatavuus

The Cat Lady on saatavilla Windows-käyttöjärjestelmälle.

Peli tekijöiltä: Harvester GamesRemigiusz Michalski