Caren and the Tangled Tentacles
Kasibittisille tietokoneille tehdään uusia pelejä. Totta se on: on olemassa tekijöitä, jotka ottavat vastaan haasteen luoda jotain nykynäkökulmasta arkaaiselle alustalle, eivätkä he tee sitä pelkästään nostalgiasyistä. 2015 ensi-ilmestymisen kokenut Caren and the Tangled Tentacles on esimerkki nykykoodarien taidoista. Vanhasta Commodore 64:stä saa irti ihmeitä. Uudet pelit ovat mielenkiintoinen yhdistelmä modernia suunnittelua ja erittäin ankaria teknisiä rajoituksia.
Seuraa
Blogiarkisto
Mitä, kuka?
Julius S, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuu(suuri)kuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se, joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.
Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja
Top-10
(blogin arvio asteikolla 100)
- Valhalla and the Lord of Infinity (94)
- Neuromancer (92)
- Samorost 3 (90)
- This War of Mine (86)
- Technobabylon (84)
- Shadowrun Hong Kong (84)
- The Last Door – Collector's Edition (82)
- Always Sometimes Monsters (81)
- The Dream Machine (81)
- Gabriel Knight: Sins of the Fathers – 20th Anniversary Edition (80)
Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.