Space: 1999

Space: 1999

Oric-tietokoneille tehty seikkailupeli Space 1999 perustuu samannimiseen TV-sarjaan 1970-luvulta. Suomessa sarja tunnetaan nimellä Avaruusasema Alfa. Oricit ovat kasibittisiä kotitietokoneita 1980-luvulta. Ne eivät olleet suosittuja Suomessa (liekö edes myynnissä), sillä täällä mentiin Commodoren tahtiin. Nykykoneille on saatavilla Oric-emulaattoriohjelmia, joilla kuka tahansa pääsee helposti retrokokemuksen makuun. Peli Space 1999 ei kuitenkaan ole peräisin 1980-luvulta, vaan se ilmestyi 2008. Kun näin pelin demovideon ensimmäistä kertaa, jouduin hurmioon. Isometrinen 3D-grafiikka teki vaikutuksen ja pelin ilme oli muutenkin sympaattinen. Se huokui sekä kunnianhimoa että rakkautta. Nyt nostettiin vanha Oric uudelle tasolle.

Space 1999:n on suunnitellut ja koodannut espanjalainen professori José María "Chema" Enguita. Pelin ansiokkaasta grafiikasta ja äänimaailmasta vastaa Twilighte. TV-sarjaa ei ole lisensoitu taikka lupaa pelintekoon kysytty, mutta pelin takana ei olekaan kaupallisia intressejä: se on ilmainen. Tekijän mukaan se on "fanin tekemä faneille". Chemalta on ilmestynyt viime vuoden (2017) loppupuolella uusi Oric-seikkailupeli, sekin TV-sarjaan perustuva, Blake's 7.

Space 1999: title_screen

KUVA: Pelin alkuruudulla rullaa introteksti ja alapaneelissa näkyvät näppäinohjeet. Pelasin itse Oricutron-emulaattorilla. Minulla pelkkä CTRL ei toiminut, vaan toiminto vaati Windows-näppäimen pitämistä samalla pohjassa. Alkuruudun taustamusiikkina on sovitus TV-sarjan tunnusmusiikista.

SOS

Loputtomalla vaelluksellaan avaruuden halki kuuasema Alfa on kohdannut vakavan vaaran: energiakentän, jonka säteily uhkaa ajaa alas aseman oman energiajärjestelmän ja sitä myöten ihmisten elinmahdollisuudet. Asukkaat on evakuoitu maan alle lukuun ottamatta kapteeni John Koenigia, tohtori Helena Russellia ja onnettomuudessa loukkaantunutta Sandra Benesiä.

Pelaaja ohjaa Johnia ja Helenaa, kumpaakin erikseen. Sandra pötköttää sairastuvan lavitsalla. Päätehtävänä on palauttaa sähköt asemalle. Jonkinlaisella varavirralla pärjätään toistaiseksi, mutta kello käy. Myös aseman rikkoutunut päätietokone tulee korjata. Ja ihan ensimmäiseksi on Sandra pidettävä hengissä. Häneltä tihkuu tietoa tarvittavista korjaustoimista.

Space 1999: Benes

KUVA: Helena ja John Benesin sairasvuoteen äärellä. Pelin tekstisisällöt avautuvat alapaneeliin. Ahtaan tilan takia kovin paljon ei mahdu kerralla näkyviin.

Suppea tavaraluettelo ja ovia avaavat salasanat

Tehtävien jaosta Johnin ja Helenan kesken saa pelaaja pitkälti päättää itse. John on ehkä se oletettu toimintasankari, mutta Helenankin voi laittaa asioille. Pelin mekaniikka on kolmipaikkaisen tavaraluettelon ja pääsysalasanojen varassa.

Lukittuja ovia avaavia salasanoja on ripoteltu pitkin asemaa. Niitä poimitaan omaan kommunikaattoriin; sekä Johnilla että Helenalla on omansa. Sillä, kumman kommunikaattoriin salasanoja kerää, on jonkinlaista strategista merkitystä, mutta en huomannut, että niillä olisi voinut pelata itseään pussiin. Pelissä ei ole mahdollista jakaa salasanoja hahmojen kesken, vaikka alussa Helena kyllä antaa Johnille omansa.

Space 1999: passcode

KUVA: John katsoo lasiseinän takana olevaa salasanaa. Ovikin on jumissa. Kaikki esinemuodossa olevat salasanat ovat P-kirjaimella merkittyjä pyramideja.

Tavaraluetteloon poimittavia, käyttökelpoisia esineitä on pelissä kaikkiaan toista kymmentä – ei paljon, mutta yhdessä lukittujen ovien kanssa niillä on saatu aikaan kohtalaisen pitkältä tuntuva peli. Space 1999 mahtuu yhdelle disketille, mikä tuntuu saavutukselta. Muistin käyttö on todella optimoitu. Kolmipaikkaisen tavaraluettelon takia kaikkia irtoesineitä ei voi kuljetella mukana. Esineitä voi jättää mihin tahansa lattialle.

Laajan pelimaailman haaste

Pelimaailma käsittää avaruusaseman neljässä kerroksessa. Kerrokset ovat erimuotoisia ja kokoisia, ja niiden välillä liikutaan hissillä. Vei aikansa oppia tuntemaan asema. Mikäli ei käytä pelin latauspaketin mukana tullutta kartta-aineistoa, ja vaikka sitä käyttäisikin, voi varautua siihen, ettei ehdi pelastaa asemaa ensi yrittämällä eikä toisellakaan.

Asemalla on paljon "tyhjää", tiloja, joissa ei ole esineitä tai salasanoja tai kiinteitä merkityksellisiä kohteita. Löytääkseen ja tehdäkseen kaiken tarvittavan pelaajan on kuitenkin tutkittava asema perusteellisesti. Rajallisen peliajan puitteissa ei vain voi vaellella vapaasti. Pelaajankin on optimoitava suoritustaan.

Space 1999: information post

KUVA: Ympäri asemaa olevat lukuisat infokioskit tarjoavat metatason toimintoja kuten pelitilanteen tallentamisen ja etenemisprosentin.

Pelissä on vain yksi tallennuspaikka eli uusi tallennus korvaa aina edellisen. Emulaattori tarjoaa tämän lisäksi snapshot-toiminnon, jolla rajoitusta voi kiertää. En käyttänyt sitä ja minulla läpipeluuta edelsi useampia yrityksiä. Pelin loppupuolella koin olevani jumissa parikin kertaa, mutta sitkeys palkittiin. Viimeiset pulmatehtävät tekivät poikkeuksen aiempiin tehtäviin nähden ja piti ajatella hieman enemmän. Pelissä on myös mahdollista kuolla jo ennen aseman energiatason romahtamista.

Upean näköistä ja kuuloista

Pelihahmot, jotka eivät näytä TV-sarjan näyttelijöiltä, olivat minusta positiivisella tavalla hassuja. Hahmojen kävelyvauhtiin vaikutti kulloinkin näkyvillä olevien erilaisten grafiikkalaattojen määrä ja mahdollisten liikkuvien kohteiden läsnäolo, ilmeisesti myös äänet. Johnin ja Helenan väliin hidastuva ja väliin nopeutuva steppailu – mikä ääniefekti! – oli kuitenkin vain osa viehätystä.

Space 1999: cloud

KUVA: Johnin edessä on liikkuva pilvimuodostelma. Se on tappava. Väistely on hieman tahmaista, mutta ei suuri haaste.

Ohjaus toimii näppäimistöltä. Grafiikan isometrinen projektio vaikuttaa ohjaukseen. Hahmo käännetään ensin kulkusuuntaan, joita on neljä, ja sitten mennään eteenpäin. Hahmot kiertävät esteitä automaattisesti vain jonkin verran, ja oma liikkumiseni varsinkin alussa muistutti törmäilyä. Vaikka tämä kaikki vaati totuttelua, viitsin koluta aseman nurkat pariinkin kertaan. Peli sai minut vaihtamaan roolia kärsimättömästä nykypelaajasta kärsivälliseksi kasaripelaajaksi varsin sujuvasti.

Grafiikka aseman sisustuksen osalta toistaa itseään, mutta huoneet ovat kuitenkin erilaisia ja samojen elementtien kierrättäminen tuntui avaruusasemalle ihan sopivalta. Huonenäkymissä on käytetty yhtä tai kahta väriä piirtovärin lisäksi. Väritys vaihtelee huonekohtaisesti jonkin verran. Näytön alaosassa näkyvissä tavaraluetteloissa on käytetty useampia värejä, mikä tuntui piristävältä. Esineistä saa tavaraluettelossa myös paremmin selvää kuin huonenäkymässä, jossa ne sulautuvat muuhun grafiikkaan.

Space 1999: broken synthesizer

KUVA: Helenan on korjattava rikkinäinen laite ennen kuin voi käyttää sitä. Samannäköisiä tietokoneita on asemalla useita. Käytettävissä olevan, tehtävän sisältävän globaalin "huonekalun" tunnistaa siitä, että tultaessa huoneeseen se välähtää muutaman kerran.

Pelin musiikki on ihan legendaa ja muutamat äänimaisemat ja efektit ovat hienoja. Ehken sentään ala kuuntelemaan Oric-musiikkia kuten Commodore 64 -musiikkia, mutta peli oli kaiken kaikkiaan vaikuttava kokemus. TV-sarjalle kunniaa tekevä intro on myös maininnan arvoinen.

Loppuarvio

Ensi-ihastukseni Space 1999:en kantoi loppuun saakka. Yksinkertainen mekaniikka perustuu raskaasti pääsykoodeille ja melko harvoille tavaroille. Teknisistä rajoituksista ja vähäisistä aineksista huolimatta tai juuri niiden pohjalta on kuitenkin saatu aikaan taidokas ja valtaansa ottava peli. Parhaimmillaan koneen resurssien vähyys näyttäytyy tyylikeinona ja pelkistys pakon sijaan valintana. Space 1999 pääsee naivististen pelien hall of fameeni. Annan pelikokemukselleni yleisarvioksi 71 pistettä sadasta.

Saatavuus

Space 1999 on ladattavissa ilmaiseksi. Pelasin Oricutron-emulaattorilla Windows 10:llä ja voin vahvistaa toimivuuden sillä – todennäköisesti toimii yhtä lailla Windows 7:llä. MacOS High Sierralla en saanut emulaattoreita tai peliä toimimaan. Windowsilla myös Euphoric-emulaattori voi olla hyvä vaihtoehto, katso lista muutamista Oric-emulaattoreista. Luonnollisesti peli toimii myös ehdalla Oricilla, edellyttäen diskettiasemaa ja mahdollisuutta tallentaa peli ensin disketille, sillä se on saatavilla ainoastaan ladattavana.

Oricutron

KUVA: Oricutronin valikko aukeaa F1-näppäimellä. Siitä käsin syötetään pelin sisältävä disketti-tiedosto. Videoasetuksista voi esimerkiksi mennä koko näytön tilaan. Mitään säätöjä minun ei tarvinnut tehdä, vaan peli toimi mallikkaasti oletusasetuksilla.

 Seuraa
    
 Blogiarkisto
Mitä, kuka?

Julius S, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuu(suuri)kuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se, joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.

Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja

Top-10

(blogin arvio asteikolla 100)

  1. Valhalla and the Lord of Infinity (94)
  2. Neuromancer (92)
  3. Samorost 3 (90)
  4. This War of Mine (86)
  5. Technobabylon (84)
  6. Shadowrun Hong Kong (84)
  7. The Last Door – Collector's Edition (82)
  8. Always Sometimes Monsters (81)
  9. The Dream Machine (81)
  10. Gabriel Knight: Sins of the Fathers – 20th Anniversary Edition (80)

KAIKKI PELIT

Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.

Suositeltu pelimusiikki