Déjà Vu: A Nightmare Comes True

Deja Vu 1

1985 Macintosh-tietokoneelle ilmestynyt Déjà Vu on point-and-click-seikkailujen edelläkävijä. Pelin käyttöliittymä vastaa tietokoneen graafista käyttöjärjestelmää useine erillisine ikkunoineen ja ikoneineen, ja pelissä toimitaan hiirtä klikkailemalla ja raahaamalla ja pudottamalla esineitä. Äkkipäätä se voi kuulostaa kömpelöltä ja tuntua aluksi hieman hämmentävältä, mutta tämä MacVentures-pelisarjan esikoinen toimii yllättävän hyvin ja johdonmukaisesti. Kyse on historiallisesti merkittävästä ja hyvin suunnitellusta pelistä.

Noihin aikoihin 80-luvulla graafisissa seikkailupeleissä näkyivät vielä vahvana tekstiseikkailujen jäljet, ja ohjaaminen tapahtui näppäimistöllä tai joystickilla. Oma taustani pelaajana on lähinnä Commodore 64- ja Amiga 500 -tietokoneilla, ja Maceihin olen tutustunut vasta 2000-luvun alussa. Tätä nykyä pelaan pelini nimenomaan Mac-alustalla, mutta minulla ei ole mitään aiempaa kokemusta varhaisista Macintosh-peleistä. Tartuinkin uteliaana Déjà Vu:hun, jonka Zojoi toi vuoden 2015 alussa nykyaikaisille Windows- ja Mac OS X -käyttöjärjestelmille. Peli vastaa alkuperäistä, tai tarkemmin sanoen kahta ensimmäistä versiota, sillä pakettiin kuuluu sekä mustavalkoinen Macintosh-versio että värit sisältävä Apple IIGS -versio. Pelasin mustavalkoista.

Tarina nurin

Pelaaja asetetaan muistinsa menettäneen miekkosen rooliin, joka tulee tajuihinsa baarin vessassa. Tehtävänä on selvittää, mitä on tapahtunut ja todellakin, kuka pelihahmo on. Katsoessaan peiliin hän kokee näkevänsä muukalaisen.

Deja Vu 1: Who am I?

Déjà Vussa siirrytään paikasta toiseen, tutkitaan ympäristöä ja tehdään päätelmiä. Myös varsinaisella toiminnalla on siinä osansa, mutta se ei tuntunut sinänsä tärkeältä, vaan lähinnä esteeltä, joka vaatii kärsivällistä tilanteen tallentamista ja uudelleen lataamista. Vanhoille peleille tyypillisesti kuolema ja pelin totaalinen päättyminen vaanii koko ajan nurkan takana ja se osuu kohdalle osin satunnaisesti.

Tarina on klassinen, ns. kovaksikeitetty 1940-luvun dekkarimukaelma. Déjà Vussa pelaaja ikään kuin heitetään suuren lavastuksen keskelle ja häntä pyydetään rekonstruoimaan menneisyys sen pohjalta. Peli haastaa ajattelemaan. Vanhaksi seikkailupeliksi se tuntuu laajalta ja aikuismaiselta, mutta käsikirjoittaminen on tyylillisesti melko tusinatavaraa. Aikoinaan tämä peli on varmasti tehnyt vaikutuksen, ja nimenomaan vakavan sellaisen. Se on todella mielenkiintoinen ja myös onnistunut yritys sulauttaa peli osaksi tietokoneen yleistä käyttöjärjestelmää.

Ikkunoiden järjestys ja epäjärjestys

Erikoista Déjà Vussa on runsas erillisten ikkunoiden määrä. Ikkunoiden kokoa ja sijaintia voi vapaasti muuttaa.

Deja Vu 1: dead Siegel

Ikkunoita on paljon ja aukeaa lisää, mutta ne selittävät hyvin itsensä. Huomaa hassu ilmaus "The corpse is now open". Jumitin pelissä aluksi, koska en voinut ymmärtää, että takki, avosuinen roskakori tai ruumis pitää avata esineiden löytämiseksi. Mutta ajatus on sinänsä looginen: katsominen (joka antaa tekstuaalisen kuvauksen) ja sisällön tutkiminen (joka avaa oman ikkunan) ovat kaksi eri asiaa.

Yksi ikkunoista on graafinen näkymä tilasta, jossa pelihahmo sillä hetkellä on. Kuva on yleensä staattinen, mutta siinä esiintyy välillä myös animaatiota. Kuva on interaktiivinen: sitä klikataan. Toinen keskeinen ikkuna on omistettu tekstisisällöille. Siinä ilmestyvät katsomisen aikaansaamat kuvaukset, henkilöiden repliikit ja erityiset juonta edistävät sisällöt. Kolmas tärkeä ikkuna on tavaraluettelo. Graafisesta pelinäkymästä esineet raahataan hiirellä tavaraluetteloon, joka on rajaton ja suurenmoisen kaoottinen. Raahaaminen toimii myös toiseen suuntaan. Neljäs ikkuna on varattu suunnistukseen: siinä näkyvät kaikki sillä hetkellä saatavilla olevat liikkumissuunnat. Pelimaailmassa voi liikkua klikkaamalla tätä "karttaa" tai suoraan poistumisreittiä graafisessa näkymässä.

Näytön yläosassa on joukko toimintoja sisältäviä nappeja, jotka ajavat käskyjen virkaa. Pelaaminen tapahtuu painamalla nappia ja valitsemalla toiminnan kohde joko graafisesta näkymästä tai tavaraluettelosta. Napin kautta myös puhutaan muille pelissä oleville henkilöille, mikä avaa tekstiparserin, johon oma repliikki kirjoitetaan. Vuoropuhelua pelissä ei varsinaisesti ole ja olennainen keskustelu käsittää vain osoitteiden kertomisen taksikuskille, joten parseri ei ole haaste eikä mikään – helpotus nykypelaajalle.

Mustavalkoista mykkyyttä tyylikkäästi ja toimivasti

Sen aikaiset graafiset ja muistin käyttöön liittyvät rajoitukset huomioiden toteutus on varsin hieno. Näkymät ja esineet ovat yksityiskohtaisia, vaikka pienestä resoluutiosta johtuen hieman suttuisia. Mustavalkoisuus on ihan tyylikästä.

Deja Vu 1: Joe's Bar

Huomaa tekstuurit ja syvyysulottuvuus.

Pelin muille alustoille tehdyt versiot näyttävät osin oleellisesti erilaisilta. Olen aiemmin kokeillut lyhyesti Déjà Vun DOS-versiota ja koin sen hankalaksi. Tässä alkuperäisessä Macintosh-versiossa en juuri kokenut ohjaamisen ja käyttämisen hankaluutta, vaan sopeuduin melko nopeasti ikkunoiden ja hiiren käyttöön.

Musiikkia pelissä ei ole, ei pelin aikana eikä tunnusmusiikkinakaan. Muutamia ääniefektejä, pääasiassa pyssyn pamahduksia on, mutta mitään ei menetä, vaikka pelaisi ääni mykistettynä.

Loppuarvio

Déjà Vu tuntuu herättävän minussa kunnioitusta. Se on taitavasti suunniteltu ja toteutettu, ja alusta, varhainen "linnunpönttö-Mac", on ilmeisesti ollut hieno. Minulla riittää tässä kuitenkin vielä sulateltavaa, sillä minulta tavallaan puuttuu viitekehys, johon se sijoittaa. Se on niin erilainen kuin muut pelaamani 80-luvun pelit. Tavallaan se on edellä, mutta tavallaan myös syrjässä. Sierra ja LucasArts vakiinnuttivat point-and-click-seikkailut sittemmin varsin erilaisiksi.

Tältä istumalta, kun koko pelin käsittävästä pelisessiosta on kulunut vasta muutamia tunteja, annan alkuperäiselle Déjà Vulle yleisarvioksi 79 pistettä sadasta. En enempää, sillä tarina oli sen verran kliseinen enkä suoranaisesti nauttinut siitä. Tähän uudenlaiseen retrokokemukseen tuntuu kuitenkin hyvältä päättää kulunut pelivuosi 2015.

Saatavuus

Zojoin nykyalustoille tuoma Déjà Vu on saatavilla Windows- ja Mac OS X -käyttöjärjestelmille edulliseen hintaan Steamistä. Kaikkina aikoina se on ilmestynyt lukuisille eri laitteille ja voi olla löydettävissä ilmaiseksi. Suosittelen kuitenkin alkuperäistä kaikille.

 Seuraa
  
 Peliarkisto
Mitä, kuka?

Julius Smed, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuukuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.

Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja

 Uusimpia lokikirjassa
Top-10

Blogin arvio asteikolla 100

  1. Valhalla and the Lord of Infinity (94)
  2. Neuromancer (92)
  3. Samorost 3 (90)
  4. This War of Mine (86)
  5. Technobabylon (84)
  6. Shadowrun Hong Kong (84)
  7. The Last Door – Collector's Edition (82)
  8. Always Sometimes Monsters (81)
  9. The Dream Machine (81)
  10. Gabriel Knight: Sins of the Fathers – 20th Anniversary Edition (80)

KAIKKI PELIT

Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.

Suositeltu pelimusiikki


Seuraavana pelijonossa
  • A Place for the Unwilling
  • Apocalipsis: Wormwood Edition
  • Detective Di: The Silk Rose Murders
  • Detention
  • Haimrik
  • Minit
  • Procession to Cavalry
  • Odottamattomia jonon ohittajia

Odotan valmistumista:

  • Code 7
  • Foxtail
  • Void & Meddler