The Curious Expedition (2016)

The Curious Expedition

Pienen saksalaisstudion syyskuussa 2016 ilmestynyt tutkimusmatkailijapeli The Curious Expedition on pitänyt minua otteessaan lähes 60 tuntia. Nautinnon ja pakonomaisuuden välillä on hienoinen ero, ja juuri sitä tässä pelissä koetellaan. Siinä yhdistyy myös kiehtovan ja toistoon perustuvan koukuttavuus. Pelissä harjoitetaan antropologiaa, arkeologiaa, metsästystä ja kaupantekoa häikäilemättömän opportunistiseen henkeen. Kunnon seikkailija ei myöskään kaihda riskejä, ja satunnaisuuteen perustuvat tapahtumat takaavat yllätyksiä.

Berliinissä majaansa pitävän pelistudio Maschinen-Menschin muodostavat Johannes Kristmann ja Riad Djemili. Molemmat vastaavat pelisuunnittelusta, edellinen lisäksi grafiikasta ja jälkimmäinen ohjelmoinnista. Vuosia valtavirran puolella työskennelleinä he ovat hypänneet marginaalisemmille areenoille ja tuloksena on hyvä indietuotanto. The Curious Expedition on kerännyt useita finaalipaikkoja ja ehdokkuuksia.

Uudet historialliset maailmat

Pelin tavoitteena on selviytyä voittajana kuusi tutkimusretkeä käsittävästä sarjasta. Voittaja on se, joka on kerännyt itselleen eniten mainetta. Kilpakumppaneita on neljä.

Curious Expedition: club

Maailmanmatkaajan kunnianhimo saa alkunsa kotoisalta klubilta

Pelin maailma lainaa 1800-luvun ja 1900-luvun alun tutkimusmatkailijoiden kokemuksista. Siinä kolutaan ympäri maailman sijaitsevilla "villeillä", ennestään tuntemattomilla alueilla. Kartta on kunkin retken alussa pimennossa. Jokaisesta kohteesta löytyy alkuasukkaiden kyliä, kauppiaita, lähetyssaarnaajia, luolia, keitaita, temppeleitä ja kaikenlaisia aarteita. Aarteiden ja kauppatavaroiden kuten norsunluun haalimista rajoittaa oman ryhmän kantokapasiteetti, luontojumalan kosto ja paikallisten raivo. Retken päättävänä tavoitteena on löytää kultainen pyramidi.

Curious Expedition: map

Kartta retken alussa. Violetit pallot edustavat suunniteltua etenemisreittiä, joka kuluttaa tietyn määrän "mielenterveyttä" (palkki ylhäällä). Lepo ja ruoka pitävät sitä yllä. Jos mielenterveys menee nollille, kasvaa riski ikäviin tapahtumiin.

Olennaista on pelimaailman ja tapahtumien proseduraalisuus tai geneerisyys, tarkoittaen tiettyjen kaavojen mukaan toimivaa laskennallista satunnaisuutta. Jokainen pelikerta on erilainen, vaikka asteittaisen vaikeutumisen takia tietty säännönmukaisuus on odotettavissa. Yksi onnistunut pelikerta käsittää 6 tutkimusretkeä. Kun ensin olin päässyt tutuiksi pelimekaniikan ja lainalaisuuksien kanssa, koin kolme ensimmäistä retkeä helpoiksi ja harvoin epäonnistuin ennen viidettä. Pelasin keskimmäisellä kolmesta vaikeusasteesta. Kuudennella retkellä koin epäonnen vaikutuksen liian suureksi ja siksi epäreiluksi.

Curious Expedition: cave

Retken varrella pysähdytään erilaisiin kohteisiin. Luolista löytyy muun muassa aiempien seikkailijoiden jäännöksiä – kuin enne omasta kohtalosta.

Pelistudio on jo ilmoittanut seuraavasta tuotannostaan The Curious Case, jossa ratkotaan rikoksia 1920-luvulla. Kuten The Curious Expeditionissa, siinäkin käytetään generatiivista luontitekniikkaa. Olen ilman muuta kiinnostunut ja tämän pelikokemuksen pohjalta uskon, että he saavat sen toimimaan.

Fiktiiviset historialliset henkilöt

Curious Expedition: characters

Tutkimusmatkailijoiden klubin seinällä on potretteja jäsenistä, jotka ovat kaikki kuuluisuuksia aloillaan. Kultaisissa raameissa olevat ovat oman kilpansa jo voittaneita.

Pelin alussa valitaan oma hahmo useista vaihtoehdoista. He käsittävät historiallisia henkilöitä aina Charles Darwinista Roald Amundseniin ja Amelia Earhartiin. Valikoima on todella sekalainen ja epärealistinen sekä ajan että ammattien osalta – esimerkiksi Nicola Tesla tuskin poistui laboratoriostaan. Yhtä kaikki hahmoilla on erilaisia strategisesti merkityksellisiä ominaisuuksia. Pelin kuluessa oma hahmo kehittyy saamalla uusia ominaisuuksia kunkin tutkimusretken jälkeen.

Tutkimusmatkailijalla kuuluu olla myös tutkimusryhmä, jota ilman tuskin pärjää. Joukkoon liitettävillä henkilöillä on omat ominaisuutensa, rajallisuutensa ja vahvuutensa, aivan kuten omalla johtohahmollakin. Henkilöt ovat tavallaan stereotyyppisiä, oman lajinsa mukaisia. Vaihtelua on kuitenkin kivasti, kuten koko pelissä.

Curious Expedition: recruit

Uusia ryhmän jäseniä voi värvätä paitsi retken alussa, myös retken aikana heimokylissä, jos paikallinen maine sen sallii.

Paitsi henkilöstrategiaa, pitää harkita myös tavarastrategiaa. On parasta varustautua retkikohteen olot huomioiden, ja muonavarannoista on huolehdittava. Villieläinten hyökkäysten tai tarkoituksellisen metsästyksen takia sekä hahmojen että tavaroiden taisteluvalmiudet merkitsevät paljon. Selviytyminen sinänsä on keskeisessä osassa, ja yllättäviltä menetyksiltä ja vastoinkäymisiltä tuskin voi välttyä.

Curious Expedition: fight

Taistelu sapelihammastiikeriä vastaan. Jokaisella hahmolla on tietty määrä hyökkäys-, puolustus-, tuki- tai magiikkalaattoja. Ne toimivat noppien tavoin. Vasemmalla näkyvät oman ryhmän laatat, joita ei ole vielä heitetty. Taistelujen tulos riippuu hahmojen määrästä ja ominaisuuksista sekä onnesta.

Loppuarvio

Historiallisuus ja fantasia yhdistyvät The Curious Expeditionissa iloisesti, räikeimmillään puhuvien hirmuliskojen muodossa. Kuinka tuomittavaa omaa mainetta haalivan tutkimusmatkailijan (lue: muinaisaarteiden ryöstäjän) toiminta on? Tässä pelissä 1800-luvulla kuumana käynyt maailmanvalloitus on taantunut lelukoppaan ja sen myötä menettänyt todellisen merkityksensä.

Kertoi tämä peli sitten mitään todellista menneestä aikakaudesta, minä leikin joka tapauksessa innokkaasti mukana. Tavoiteltavaa riittää edelleen. Jokainen saatavilla oleva hahmo on nostettava kunniaan: kultakehyksiin. Keräilyviettiä puhuttelee esinegalleria, joka odottaa täyttämistään. Ja aina voi pyrkiä mainepiste-ennätykseen.

Curious Expedition: items

Pelimaailmassa on kaikenlaista löydettävää. Mustat siluetit galleriassa edustavat vielä puuttuvia esineitä.

Proseduraalisesti tuotettu pelimaailma ja tapahtumat saivat minut pelaamaan The Curious Expeditionia yhä uudelleen ja uudelleen. Strategista opittavaa on ollut sopivasti ja kehittyminen vain lisäsi halua yrittää uudelleen. Yksi pelikerta ei ole kovin pitkä, joten on helppoa "ottaa yksi kierros jossain välissä".

Annan The Curious Expeditionille yleisarvioksi 73 pistettä sadasta.

Saatavuus

The Curious Expeditioniin on ilmestynyt useita päivityksiä ja lisäyksiä, ja yleisö on päässyt vaikuttamaan kehitykseen. Itse olen pelannut Arctic Expansion -versiota, joka sisältää uusimpana hahmona kiinalaisen Huang Feihongin. Peli on saatavilla Windows-, macOS- ja Linux-tietokoneille ja lisäksi sitä voi pelata selaimessa laajasti eri alustoilla.

 Seuraa
    
 Peliarkisto
Mitä, kuka?

Julius Smed, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuukuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.

Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja

 Uusimpia lokikirjassa
Top-10

Blogin arvio asteikolla 100

  1. Valhalla and the Lord of Infinity (94)
  2. Neuromancer (92)
  3. Samorost 3 (90)
  4. The Secret of Monkey Island (88)
  5. This War of Mine (86)
  6. Technobabylon (84)
  7. Shadowrun Hong Kong (84)
  8. The Sexy Brutale (83)
  9. The Last Door – Collector's Edition (82)
  10. Always Sometimes Monsters (81)

KAIKKI PELIT

Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.

Pelialustana
  • Lenovo Legion T5 26AMR5 - AMD Ryzen 5 5600G - NVIDIA GeForce RTX 3060 12 Gt - Windows 11
  • Apple Mac Mini M2 Pro - macOS Sonoma
  • Retro Games The A500 Mini
  • VICE-emulaattorit
  • Satunnaisemmin myös muut emulaattorit
5 minuutin online-pelejä
Shepherd
Aztec Challenge
Mingle
Suositeltu pelimusiikki