Urban Pirate

Urban Pirate

2016 ilmestyneessä, retro- ja underground-tyylisessä roolipelissä Urban Pirate pääsee tekemään yhteiskunnallista vastarintaa – rikkomaan tabuja, jos niin halutaan nähdä. Siinä varastetaan ja kaivellaan roskiksia ruoan toivossa, spreyataan junia, vallataan taloja omin periaatteellisin oikeuksin ja poltellaan ruohoa. Tavoitteena on selviytyminen kaupunkimaailmassa vailla varsinaista työtä. Hauskaa se oli tiettyyn pisteeseen, mutta päivittäiset rutiinit alkoivat pian jäytämään: varastaminen ei tuntunut missään ja partyt olivat aina samanlaisia.

Urban Pirate: tree

Syrjäytymisestä voi tehdä filosofiaa. Oma hahmo seuraa sisäistä ääntään. Kapinallinen elämäntapa on sekä valinta että luonnollista.

Urban Piraten on tehnyt tanskalainen graafikko-musiikkituottaja Baby Duka. Se on hänen ensimmäinen pelinsä. Pelin grafiikka on siinä erityisintä, se noudattaa omaa kapinallista estetiikkaansa. Vaikutelma on suttuista pikseligrafiikkaa, joka haastaa hieman katsetta. Minun silmääni se oli viehättävää ja sai kaiken tuntuman lapsekkaan viattomalta. Olin iloinen pikkurikollinen, joka ei kokenut tekevänsä mitään väärää. Musiikki on palikkamaista kuten grafiikka, yksinkertaista ja retrahtavaa, mutta toiston takia piristävä vaikutus kului ennen pitkää pois.

Simulaationa päivittäiset kuviot ovat selvät: hanki ruokaa ja pidä itsesi "järjissä". Järjissä pysyy tekemällä kaikkea hauskaa kuten skeittaamalla ja sosialisoimalla. Ruohon polttamista pidin viimeisenä keinona, koska se tekee nälkäiseksi eikä hyöty niin ollen ole suuri. Hallussapidosta voi myös jäädä kiinni ja saada sakot, mikä laskee mielialaa.

Urban Pirate: map

Pelin keskusnäkymä. Omaa hahmoa liikutetaan nuolinäppäimillä eri kohteisiin ja numeroilla tehdään valinta toiminnasta kohteessa. Tässä on avattu valikoima toimintoja omassa kotipesässä: sosialisoiminen, luvattoman partyn järjestäminen ja uhkapeli.

Progressiivista kehitystä pelissä tapahtuu saamalla uusia taitoja ja uusien paikkojen avautuessa. Myös poliisivalvonta tiukkenee ja vallattua taloa on yhä vaikeampi pitää hallussa. Oma hahmo pyrkii Lammassaarelta (Sheep Island) Haikaupunkiin (Shark City), ja tavoitteena on kunnon kapinan johtaminen ja tietty herruus.

Minulla peli jäi kesken viimeisellä tasolla. Oudosti mielenkiintoni lopahti juuri ennen huipennusta. Se johtuu turhautumisesta. Tasot pitenivät koko ajan ja viimeinen kai sitten oli minusta liian pitkä yhdistettynä nousseeseen vaikeustasoon. Peli-innon lopahtaminen liittyy pohjimmiltaan kuitenkin siihen, että koin kaiken jotenkin tarkoituksettomaksi. Tarina puuttuu.

Urban Pirate: level

Jokainen taso haastaa selviytymään tietyn määrän päiviä. Samalla mukaan tulee uusia haasteita ja elementtejä.

Ohjaaminen tapahtuu näppäimistöltä, omalla tökeröllä tavallaan mielestäni ihan ok-sujuvasti. Nykiminen oman hahmon liikkeissä saattoi johtua pelin huonosta toteutuksesta, mutta koska kaikki on muutenkin sellaista hieman epämääräistä viritelmää, se aivan kuin kuului asiaan ja siihen pyrki sopeutumaan.

Urban Pirate: house

Poliisien niskaan syydetään kiviä ja polttopulloja. Kyynelkaasua pitää varoa.

Loppuarvio

Urban Pirate pyrkii kuvaamaan tiettyä elämäntapaa ja tekee sen sympaattisesti. Minut se sai pitämään kaikkea kiellettyä pelin puitteissa normaalina ja ehkä se samalla edesauttoi ymmärrystä, että tuollaista todellisuudessakin on: kaupunkipiraatti on kuin oma elämänmuotonsa. Annan tälle erittäin indielle pelikokemukselle 50 pistettä sadasta.

Saatavuus

Urban Pirate on saatavilla Windows- ja Linux-tietokoneille.

blog comments powered by Disqus
 Seuraa
    
 Blogiarkisto
Mitä, kuka?

Julius S, old school -pelaaja Pohjois-Suomen pöheiköstä. Tarinaperustaisten videopelien kohtuu(suuri)kuluttaja, joka liehuttaa mielellään indie-lippua. Motto: Paras peli ei ole se, joka pitää suurinta meteliä, vaan se joka puhuu sinulle.

Pidän myös toista blogia, joka keskittyy interaktiiviseen kirjallisuuteen ja sivuaa siten usein pelejä: Kirjallisen suunnistajan lokikirja

Top-10

(blogin arvio asteikolla 100)

  1. Valhalla and the Lord of Infinity (94)
  2. Neuromancer (92)
  3. Samorost 3 (90)
  4. This War of Mine (86)
  5. Technobabylon (84)
  6. Shadowrun Hong Kong (84)
  7. The Last Door – Collector's Edition (82)
  8. Always Sometimes Monsters (81)
  9. The Dream Machine (81)
  10. Gabriel Knight: Sins of the Fathers – 20th Anniversary Edition (80)

KAIKKI PELIT

Arvion perusteet
Pistemäärä on annettu pelikokemukselle ja pelille kokonaisuutena: se ei ole pelin eri osa-alueiden yhteenlaskettu summa tai keskiarvo. Kaikki blogissa arvioidut pelit ovat pelaamisen arvoisia, muuten ne eivät olisi täällä.

Suositeltu pelimusiikki

Encore: Soulless C64 (2012)

Kiinnostavaa Kickstarterissa